Uskomaton viikko

Tällä viikolla on tapahtunut tosi paljon. Hyviä asioita ja huonoja. Haluan keskittyä nyt niihin hyviin. Keskiviikkona uudi pyörätuolini tuli ! Olin ke-la veljeni luonna. Oli ihanaa olla siel <3 Ja lauantaina käytiin ikeassa ja Gigantissa. Ja sit illalla ihana perhe toi mulle vaikka mitä ihanaa uuteen kotiin ! Kiitos tosi paljon <3 On helpottavaa muuttaa kun tietää et ei ole ilman tavaroita. Ja sit myös toiselta sain laatikon pyyhkeitä ja petivaatteita. Ja niitä tarvitsee ! Varsinkin tuo avanne tekee sen et talon omat pyyhkeet loppuu kun menee niin monta pyyhettä viikossa ja pitäisi pestä sit ihan joka päivä pyykkiä. Nyt alkaa olee kaikki asiat kunnossa ja on huoleton olo. Ja odotan muuttoa innolla.

Myös haluan kiittää veljeäni ja hänen naisystäväänsä ihanista päivistä ja lahjoista <3 

Laitan kuvia viikolta :) nyt klo 0.47 ja pitäisi alkaa nukkumaan. Tosin kivut taas tavanomaiseen tapaan kovimmillaan.

Minä ja Nuppu <3

Uusi pyörätuolini !

Pimu <3

Nyt lepoa ja ensi viikolla tulee paljon kuvia ja kirjoituksia muutostani !!!!

Tiistaina muutto <3 !!!

Kipua ja palovamma

Moi, viikonloppu meni. Lauantaina näin ystävääni ja oli ihana päivä , Kiitos T <3

Eileen onnistuin samaan keiton syliin ja sain toisen asteen palovammat reiteen ja avanteen ympärille. Myös aluslevy suli ihooni ja sairaalassa saatiin onneksi irrotettua se pohjalevyn palanen. Annan viisi tähteä päivystykselle. Jorvills on huono maine. Mutta mulla

Ei mennyt kun korkeitaan puoli tuntia päivystyksessä. Hoitaja tuli heti ja kirurgi myös. Päädyttiin puudutuksessa ja vesi hauteeseen. Reidelle laitettiin rasvalappua ja sidokset. Hyvä kivunhoito ja reipas toiminta ! Ja mulle osui vielä todella ystävällinen hoitaja, kiitos paljon :)

Mua harmittaa kun mulla on ollut kipuja taas enemmän. Haluisin muuttaa niin etten kärsi näin invalisoivista kivuista. Onneks sunnuntaisin aina kipu helpottaaa. Kiitos hyvän kivunhoidon.

Taas lyhyt postaus... Mutta nyt väsymys tuli ja silmät menee kiinni...

Kuullaan pian taas :)

Auttaminen

Olen saanut kolmelta ihmiseltä apua, siis tuntemattomilta. He ovat auttaneet mua tuomalla heille vanhaa mutta mulle uutta ja tarpeellista tavaraa omaan kotiin. On kiva huomata, että toisten auttaminen on vielä elossa :). Olen todella kiitollinen kaikista mitä olen saanut. Silti puuttuu paljon vielä... Mut en murehdi siitä. Olen onnellinen että sain pientä apua edes <3. 

Siitä tuli ajatus että pitää alkaa kutomaan sukkia lapsille jouluksi. Lahjoittelen niitä perheisiin missä on rahallisesti tiukempaa. Ajattelin myös yrittää tehdä myös perheen vanhemmille. Tavoitteena on auttaa ainakin 4-6 perhettä. Riippuen miten monta jalkaparia perheessä on :) Itsekin kun olen saanut apua niin haluan myös itse auttaa jotenkin. Ja kutomalla pystyn auttamaan muita. Tulee hyvä mieli kun laittaa hyvän kiertoon. 

Kuvio sukkia on kiva tehdä ja toivon että ehdin syksyllä kutomaan paljon ! 

Koulu alkaa ja läksyjen ja lukemisen ohella on kiva rentoutua kutomalla ja kynttilät päällä ja Elsa kainalossa <3 

Enään vain ensi viikko niin pääsen muuttamaan ! Olen niin onnellinen, kun pääsen muuttamaan :)

En jaksaisi enää odottaa !!!

Kouluun ilmoittautuminen

Tänään oli jännä päivä. Kävin ilmoittautumassa kouluun. Mulla alkaa lokakuussa vasta koulu ja ihan kiva et vasta silloin. Nyt hoidan muuton pois alta. Ja vietän aikaa Elsan kanssa. Opetellaan tutustumaan toisiinsa ja leikitään ja opitaan uutta. Ihana syksy tulossa. Tosin myös rankka. 

Mulla on mennyt tässä kivasti. Tosin kipuja on ollut vähän enemmän... Ei ne ole mua hidastaneet :D

Oon nähnyt perhettä ja ystäviä. Tänään oli labrat ja kohta diabetespoli. Kaikki näyttää hyvältä nyt :) Ei ole mitään ihmeellistä. Ihanaa aikaa elän ja odotan muuttoa niin paljon ! 

Pystyn syventymään blogiinkin kun muutto on ohi. On paljon kirjoitettavaa mun ja Elsan seikkailuista ja koulusta. Sekä uudesta kodista :)

Hyvää yötä !

Sopivasti onnellinen

Mun pitäisi joka päivä muistaa kuinka onnekas olen. Välillä se unohtuu ja silloin myös elämä on kurjaa. Nyt kun olen muistanut kiittää joka päivä siitä mitä mulla on, huomaan olevani onnellisempi. Kävin pt-keskuksessa ja saan kunnon pyörätuolin. Sain valita värit ja kaikki. Ja olen tyytyväinen. Toki pitää odottaa ennenkuin se valmistuu.

Olen saamassa perheenlisäystä. Mulle tulee kissavauva Elsa <3 Hän tulee 2.9 kotiin <3. Olen niin onnellinen Elsasta ! Hän on todella suloinen ja hän tulee näkymään blogissa varmasti kun kotiutuu luokseni. 

Ja perheestäni olen niin onnellinen <3 Olen onnellinen kun mulla on perhe ja ystävät <3 

Onnellisuus on avain mulla siihen että olen kuntoutunut. Jos joka päivä ärsyttää ja veetuttaa niin silloin elämä on sellaista. Kuitenkin ihmisen elämä on lyhyt. Ja yhden kerran täällä ollaan, niin miksi sitten ei voi elää ja nauttia täysillä. Mä yritän muistuttaa itseäni et eilistä en voi muuttaa mutta tän päivän voin elää niin etten seuraavana päivänä en halua muuttaa eilistä. 

Olen onnellinen ja elän unelmaani. Harvinaista unelmaa sillä unelmani oli elää tavallista elämää. En unelmoi lotto voitosta vaan unelmani on että pääsen omaan kotiin ja elämään omaa elämääni. Ja ei ole sellaista rahaa joka korvaisi sen oman kodin ja koulun käynnin. En eläisi hoitolaitoksessa mistään rahasta. Täällä elämä ei ole helppoa eikä omaa. Täällä päätetään mitä syön ja koska syön. Musta kirjataan millainen olen ollut. Täällä elän massassa. Mutta kohta saan päättää itse minkälaisen arjen teen itselleni. Se on tärkeintä mulle !

Hymyilkää ja kiittäkää joka päivä edes yhtä asiaa mikä on hyvin :) Kohta niitä hyviä on enemmän ;) 

Kuva vuodelta 2012 Jude <3

Tunteet sekaisin

Tänään on henkisesti ollut rankka päivä. Voi johtua myös kivuista jotka pitää mua hereillä. Huomenna onneksi on laastarin vaihto niin uskon että alkaa helpottaa.

Haluisin kissan. En tajua miksi sellaista ei löydy mistään. Olen miettinyt asiaa paljon. Ja uskon että kissa on mulle oikea ratkaisu. Ja olenkin valmis antamaan rakastan kodin kissalle joka olisi mun vauva <3. 

Myös monet asiat stressaavat mua. Pitää hoitaa niin paljon asioita. Huonekaluista puutetta ja muustakin. Tiedän jo että saan apua jonkin verran. Sitten huomenna pitäisi hoitaa muuttoilmoitus ja kelan papereita pyöritellä. 

Odotan vaan et olis jo 1.9 niin kaikki tämä stressi olisi takana. Odotan innolla omaa elämää. Mutta olen todella kiitollinen myös siitä kuinka paljon olen kuntoutunut täällä. Ilman tätä paikkaa ei asiat olisi näin hyvin. Olen kiitollinen varsinkin mun omille hoitajille jotka ovat auttaneet mua todella paljon, kiitos <3. 

Mua pelottaa myös muutto. Mutta en pelon takia voi jäädä loppu elämäksi tänne. Vaikka pelottaa olen niin onnellinen ja helpottunut että pääsen omaan kotiin.

Tänäänkin sain nyrkistä muutaman kerran ja 4 potkua mun "sairaaseen" jalkaan. Ei tarvitse tulla enää lyödyksi eikä tappo uhkauksia. Myös jätän taakse sen ettei tarvitse nähdä kotona ketään kännissä !

 

Olen niin helpottunut siitä että enää ei tarvitse pelätä mitään kun asuu yksin. Ei tarvitse pelätä väkivaltaa eikä päihtyneitä ja agressiivisia ihmisiä. 

Olen monesta asiasta kiitollinen <3. Odotan kauhulla ja innolla tulevaa :) ! 

Tervetuloa oma uusi elämä :) 

Mun tarina osa 1

Alan kirjoittamaan mun tarinaa tänne. Jotta uudet lukijat myös saavat tietää ja tutustua muhun. Teen osissa koska muuten tulisi ainakin kokonainen kirja. Mutta tässä tiivistelmä. Palaan noihin vuosiin eri postauksissa syvemmin.

Oli vuosi 2009 ja aloitin lähihoitaja opinnot. Syksyllä Suomessa riehui sikainfluenssa. Mä sain sen marraskuussa. Sen jälkitautina tuli maksatulehdus. Olin tosi kipeä ja paljon sairaalassa. Siitä alkoi kaikki. Tuli haimatulehdus ja suolistonhermovaurio. Ja koko ajan pientä uutta vaivaa. Rakkoni alkoi oireilemaan. Ja siitä huolimatta ehdin vielä 2011 kesän olla lähihoitaja töissä. 

Joulukuussa 2011 alkoi tosi suuri alamäki. Laihduin. Mieliala alkoi hiipua. En vain jaksanut kipuja ja tuskaa. 

Aloitin 2013 klinikkaeläintenhoitaja opinnot. Mutta selkä ei kestänyt. Ja mulla oli letku vatsassa koko ajan. Se haittasi tosi paljon kun olin työharjoittelussa. 

2013 joulukuussa muutin pois omasta kodista kuntoutus paikkaan. Tarvitsin jo paljon apua.

2014 multa päätettiin poistaa rakko. Ja tuli pysyvä virtsa-avanne. Leikkaus meni hyvin tai niin luultiin. Vasen jalka ei toiminut eikä ollut tuntoa. Ajateltiin että epiduraalin takia ei toimi. Mulla oli kivunhoitona epiduraali joka meni 24/7. Ja mulla se tais olla sen 9 päivää ja sit otettiin pois koska jalka ei lähtenyt toimimaan. Olin magneettikuvissa ja enmg tutkimuksessa ja vaikka missä. Ja selästä paljastui kookas prolapsi painaen s1 nikamaa. Enmg:ssä löytyi päällimmäinen syy. Mulla oli reidestä hermo poikki. Ja siitä mulle syntyi liikuntavamma. 

2015 olen yrittänyt kuntoutua.

2016 olen valmis muuttamaan omaan kotiin <3

Nyt on aika hypätä matkassani eteenpäin. Ja olen valmis siihen ! 

Ja sain iloisia uutisia. Saan henkilökohtaisenavustajan 40h/vko jotta pärjään omillani. Ja sit kotihoito tottakai. 

Nyt on rikkinäinen mieli korjattu. Ja se tekee musta vahvemman ihmisen. Ja kestän somaattiset sairauteni paremmin. Pakko kyllä myöntää että pitäisi viel paremmin jaksaa hoitaa diabetestäni. Unohdan liian usein pistää ateria insuliinin. Lasken kyllä hiilarit joka aterialla mutta syötyäni tajuan etten pistänyt.... Ja nolottaa mennä diabeteshoitajalle. Tuntuu että ainoa vaihtoehto olisi insuliinipumppu. Jotenkin en halua sitä kun jo toi avannepussi roikku mahassa ja housu ongelmia jo sen takia. Niin en ole tykännyt ajatuksesta et pumppu tohon viereen. Koitan terästäytyä :D

Join äsken nutridrinkin, kun on vatsa-ja selkäkipuja. En uskaltanut syödä kiinteää tänään. Ja tein itse mansikkakiisseliä ! Näinä pahimpina kipuhetkinä ei muu ruoka maistu. Ja pidän mielessä etten hamua takaisin myöskään ravintotippaan. Joten juon mielelläni noita lisäravinteita ja kiisseliä :)

Tähän tuli nyt muutakin. Mutta palaan 8 postauksen merkeissä vuodesta 2009-2016 mitä olen käynyt läpi, päästäkseni nyt tähän kuntoon että olen valmis harvinaiseen unelmaani eli omaan elämään :) <3

Hyvää yötä kaikille. 

Kipua, kipua ja kipua

Iltaa,

On ihanaa muuttaa ja odotankin jo omilleni pääsyä. Mutta silti pelottaa. Tänään on ollut kovia selkä-ja jalkakipua. Äsken onneks hoitaja hieroi selkääni että kipu helpottuu ja mä vain itkin. Siinä mietin miten tulen kestän yöllisiä kipuja yksin. Ehkä vaan turvaudun helpommin kipulääkkeeseen ? En vain tahdo syödä lääkkeitä paljoa. Pakko vasn myöntää itselleni että mun on pakko vaan ottaa sut se lääke. 

Ja ei kipu olisi syy jäädä tänne asumaan. Olen niin uupunut asumaan täällä. Täs asuu niin sairaita ihmisiä etten vaan jaksa enää. On kiva saada oma elämä takaisin. 

Nyt koitan nukkua ja toivon että saan unta. Nyt viime aikoina on ollut enemmän kipuja :( Mutta en anna niiden vaikuttaa mun elämää ! :D Minä voitan tämänkin taistelun !

Muutosta kohti

Moi,

Tiistaina aloitin pakkaamisen :) Ystäväni auttoi. Ja tänään jatkoin toisen ystävän kanssa ja kaikki pakattu :) Ja listaa tehty mitä puuttuu. Kaikki alkaa olla valmiina kohti muutosta ja uutta.

Kaiken tämän muuton ja paperiasioiden lomassa on vatsakipuja tosi paljon. Nytkin valvon kun vatsakivut valvottaa. Ja ruokahalu on pienempi en jaksanut edes juoda kokonaista nutridrink juomaa iltapalaksi. Koko ajan maha turvonnut. Ja selvisin juuri keuhkokuumeesta ja tänään aamulla kun heräsin ääni oli poissa. Toivon ettei tule takaisin. Olen onnellinen että heinäkuussa en ollut yhtään yötä sairaalassa joka taitaa olla ennätys tänä vuonna :D 

Mutta kaikkien sairauksien keskeltä olen löytänyt sen Mirellan joka katosi kun sairastuin. Olen hymyillyt paljon. Ollut onnellinen. Rakastanut elämää enemmän kuin koskaan ennen. 

Elämä on lahja ja sen olen oppinut kantapään kautta. Olen käynyt niin lähellä kuolemaa, että olen kiitollinen että kirjoitan juuri tätä tekstia just nyt. Ja se tekee musta onnellisen. 

Nyt yritän keskittyä muuttoon ja paperi rumbaan. Ja keskittyä selvittämään muutosta. Ja pitäisi saada avustaja palkattua, koska työ alkaa jo 1.9. Mutta sitä ennen vammaispalvelusta tulee joku auttamaan mua niiden asioiden kanssa.

Rakastan elämääni juuri nyt <3 vaikeuksista huolimatta ;)

Vanhan uuden elämän alku

Moi, olen 24-vuotias ja nimeni on Mirella. Kerron tässä blogissa uuden elämän aloituksesta.

Olen monisairas. Olen ollut kuntoutumassa 2v8kk. Nyt olen siinä kunnossa että muutan omaan kotiin 1.9.2016. Sairastan harvinaista sairautta joka oireilee suolisto/vatsa oireina. Minulla on myös virtsa-avanne. Ja vasemmassa jalassa polvesta alaspäin laaja peroneuspareesi. Liikun pyörätuolilla enimmäkseen. Mutta myös pienet matkat onnistuvat nilkka-ja polviortoosin ja keppejen avulla. Minulla on myös diabetes. Ja paljon muuta. 

Mutta nyt olen siinä kunnossa että on aika pakata tavarat ja jatkaa matkaa. On kiva päästä omaan kotiin. Ja varmasti tulen tätä blogia kirjoittamaan. On ihanaa kun saan aloittaa tavallaan tyhjältä pöydältä. Pääsen muuttamaan asuntoon joka on vielä rakenteilla. Joten ihan uuteen. Ja odotan innolla muuttoa. Vaikka tämän laitoskuntoutuksen jälkeen myös pelottaa se yksin olo vähäsen. Mutta kaipaan todella paljon yksin oloa. Eli tunteeni on aika sekavat tällä hetkellä.

Saan avaimet 31.8 ja odotan innolla sitä päivää. Odotan että pääsen sisustamaan ja aloittaa tavallisen elämän. Asun vaativassa tehostetussa paikassa missä on hoitajia 24/7. Tuntuu oudolta että oikeesti sitten olen omillani. Odotan sitäkin paljon. Mutta täällä asuessa olen kuitenkin päässyt parempaan kuntoon. Ja osasta hoitajista on tullut mulle todella tärkeitä. Ainoa mitä tulen kaipaamaan on tietyt hoitajat. Mutta muuten olen innoissani menossa eteenpäin. 

Aloitan myös koulun syksyllä. Eli tapahtuu paljon muutoksia. Hyviä muutoksia jota olen odottanut jo kauan. 

Kysykää ihmeessä jos jotain on mikä mietityttää. Vastaan mielelläni.