En enää tiedä mitä tehdä tai kokeilla. Mua ahdistaa ja elämän jano vain katoaa. Miksi en vain jaksa tätä elämää ? Ehkä vaan on tullut stoppi kaikelle. En jaksaisi yhtään pistosta, en sidosten vaihtoa, en letkua, ortooseja, apuvälineitä, muiden ihmisten apua arjessa selviytymiseen fyysisesti.
Sunnuntaina kävin elokuvassa ja nautin siitä hetkestä ❤ Elokuva alkoi ja mietin taas että kohta joudun halaamaan ystävääni ja sanomaan heippa, kunnes taas nähdään. Ahdistus iski. En olisi edes elokuvan halunnut loppuvan ikinä. Parasta oli olla ystävän vieressä ❤ Kiitos synttärilahjasta T ❤
Mä itken kun kirjoitan tätä ja koko ajan itkettää enemmän. En halua enkä jaksa enää huomista. Pakko jaksaa.
Koska joku lääkäri sanoisi "olet täysin terve" Haluisin kouluun ja töihin takaisin.
Mutta joo en halua ketään sieläkään huolestuttaa yhtään enempää ❤
Olen silti turvassa koko ajan. Mutta en jaksa enää kipuja :(