Nyt mä yritän parhaani muistaa hoitaa itseäni. Vaikka on päiviä kun on olo että olen terve ja terästä, niin pakko mun on myöntää että pysyn terveempänä kun muistan insuliinit pistää. En ole sarjakuvan kuolematon supersankari vaikka olen kuoleman voittanut 4 kertaa niin että kukaan ei uskonut et selviän. Olen silti ihan yhtä hauras kuin kaikki.
Tänään mietin syitä miksi elää toimintaterapeutin luonna. Suurin syy on perhe ja ystävät. Ja vielä suurempi on halu elää. Nähdä, nauraa, itkeä, raivota, iloita, olla onnellinen, Elsan kasvu, ja muistot <3 Myös kaksi pientä ihmistä ovat myös suurimmista syistä <3 Ne kaksi pientä ihmistä on elämäni suurimmat silti. Toivo ja ilo. Niitä ne mulle merkitsee ylikaiken. Ja noi kaksi pientä tyyppiä sanoin ekaksi syyksi haluta elää. Ne tuli suustani niin selvästi ulos ja huomasin monta muutakin syytä kuin toivo ja ilo mikä heistä mulle heijastuu.
Älkää pelätäkö en ole kuolemassa nyt. Nyt voin henkisesti hyvin. Ja somatiikkaan on hoidot. Ja suurin hoito olisi se itsehoito. Olen siitä onnekas etten joudu siltikään yksin pärjäämään. Kotihoito auttaa aamulla ja avustaja illalla. Ja tarvittaessa kotihoito myös tulee illalla. Saan niin paljon apua että uskon niiden avulla eläväni vielä pitkään.
Haluisin luvata kaikille etten kuole koskaan. Sitä en voi luvata. Mutta lupaan hoitaa itseäni ja ottaa hoidot vastaan mitä tarjotaan.
Vielä on monta polkua kulkematta, monta naurua nauramatta, monta itkua itkemättä ja monta muistoa tekemättä.
Tuli olo pohtia koska oikeesti tänään käynnillä terapeutti sai mut miettimään näitä tosissaan. En voi enää olla se vahva super sankari joka voittaa kuoleman kuoleman jälkeen. Olen ihminen ja on vain huolehdittava itsestäni. Sen pystyn tekemään ja sillä tavalla olla oman kehoni super sankari !
Toivottottavasti vielä joku seuraa blogiani :)
Loppuun kuva Elsasta joka on elämäni keskipiste <3 Tämän tytön takia jaksan tehdä mitä vain <3
Voimia Mirella kovasti. Tuo sairastaminen on raskasta ja uuvuttavaa. Tiedän sen hyvin itsekin. Se tunne, kun tietää, että itseään tarvitaan ja joku sanoo, että lupaa, ettet kuole. Olen joutunut pohtimaan samaa. En voinut luvata, mutta pystyin yrittämään pitää itsestäni niin hyvää huolta kuin taisin. Muistaisitko insuliinin, jos laittaisit kännykän tai kellon herättämään tai lapun näköpiiriin, ettei unohdu. Voimia jälleen sinulle, olet ajatuksissa ja tiedöt mistä meidät löytää! Halauksia sinulle! 💝
VastaaPoistaVoimia Mirella kovasti. Tuo sairastaminen on raskasta ja uuvuttavaa. Tiedän sen hyvin itsekin. Se tunne, kun tietää, että itseään tarvitaan ja joku sanoo, että lupaa, ettet kuole. Olen joutunut pohtimaan samaa. En voinut luvata, mutta pystyin yrittämään pitää itsestäni niin hyvää huolta kuin taisin. Muistaisitko insuliinin, jos laittaisit kännykän tai kellon herättämään tai lapun näköpiiriin, ettei unohdu. Voimia jälleen sinulle, olet ajatuksissa ja tiedöt mistä meidät löytää! Halauksia sinulle! 💝
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKaikkilla meillä tällä oma aikamme, emmekä koskaan voi tietää milloin on aika mennä. Sitä tiedä ei kukaan, siksi eläkäämme niinkuin jokainen päivä olisi viimeinen. jokainen hetki on ohikiitävä ja jättää jälkeensä vai muiston joka ajan myötä haalistuu, mutta säilyy aininaan sydämmissämme. Toivon että aikasi ei ole vielä mennä, mutta kun sen aika tulee lupaa kantaa sinua ikuisesti sydämmessäni (mikäli täällä vielä olen.). Rakkaani muista että elämä on suuri seikkailu ja olet voittanut monet esteet tieltäsi noussut monet kerrat ja tiedän että pystyt siihen nytkin. Kun löydät rytmin niin kyllä muistat ottaa lääkket. Oolet todella rakas ja ole ikuisesti kiitollinen Siitä että saan jakaa tämän elämän kanssasi 💕💕💕 Ventus
VastaaPoistaHöpsistä. Älä mieti, hoida itseäsi hyvin. Mene tapaamaan hevosia.
VastaaPoista