Ajatusten purkua

Olen väsynyt tyhjiin lupauksiin. Olen väsynyt ihmisiin jotka lupaa ja aina uudestaan lupaa, muttei kuitenkaan pidä lupausta. En jaksa olla enää olla se joka joutuu kuulemaan tyhjiä lupauksia. Miten saisin kohteliaasti ja loukkaamatta kertoa heille miltä musta tuntuu.

Toki uskon että lähipiirini on kyllästynyt mun iänikuiseen sairastamiseen ja pahaan oloon. Niin olen minäkin. Harmittaa todella mun vatsan tilanne paljon. Mutta turha siitä on lääkärille mainita. Hekin lupaavat auttaa mutta saan joka kerta kotiin kirjeen missä lupaus on poissa. Nytkin odotin todella sitä tähystystä mutta ei tähystetä koska viimeksi tähystetty 5v sitten. Sen jälkeen on suolistoa leikattu niin siltikään ei. Voisin vain itkeä. En kestä mun suolistoa. En kestä sitä että joudun kärsimään kivusta koko ajan. Alan väsymään.

Vaikka paljon ihanaa on tapahtunut mulle lähiaikoina niin silti harmittaa vatsani. Toki kaikki jotka on mua muistanut/auttanut on piristäneet mua ja se auttaa mua taas hetken kestämään mun elämää eteenpäin. Kiitos kaikille jotka ovat mua jollain tavalla auttanut eteenpäin, kiitos <3.

Mitä pitäisi tapahtua että olisin onnellinen ? Sitä en itsekään tiedä. Arvaan vain että olisin terve ilman kipuja. Lyhyt lause mutta liikaa pyydetty.

Tässä mietteitä vähän.... jatkan taas blogin kirjoittamista muissa aiheissa pian jo :) 

Kuva netistä...