Historia ja tulevaisuus

Olen pitkään miettinyt uskallanko kertoa mun menneisyyden yhdestä osa-alueesta, josta en kirjoita tai puhu paljoa. Mulla on ollut menneisyydessä mielenterveys ongelmia. Koen tämän niin tabuna etten uskalla antaa omia kasvoja asialle, joka tarvitsisi kasvoja. 

Haluan kuitenkin antaa kasvot mielenterveysongelmille. Tiedän että tämän näkee mahdollinen tuleva työnantaja tai perheeni/ystäväni saattaa paheksua että kerron julkisesti mistä olen kärsinyt ja mistä selvinnyt. 

Itsellä ei ole todettu psyykosi sairautta. Vain mielialasairaus ja syömishäiriö. Olen ollut hoidossa osastolla pitkiä aikoja näiden takia. Mutta vain vuosina 2011-2013.

Tavallaan pääsin helpolla ja tavallaan en. Ja ehkä mua kaduttaa kertoa näistä julkisesti. Mutta ne ajat ja sairaudet ovat onneksi jo historiaa. 

Mutta silti tällä hetkellä somaattisten sairauksien takia ja niiden pahenemisten takia myös mun mieliala vaihtelee, mutta se on onneksi ihan tavallista ja normaalia.

Ihmisten pitäisi aina muistaa että tunteet kuuluu elämään. Myös ne negatiiviset tunteet. Ilo, suru, ahdistus, pelko, viha, rakkaus jne, ne kaikki kuuluvat elämään ja on tervettä tuntea kaikkia tunteita jossain kohtaa elämässä. Tunteiden puuttuminen kertoo enemmän vakavasta ja mahdollisesta psyykkisestä sairaudesta. 

Olen esim lastenkodin henkilökunnalle kertonut kokemusasiantuntijan roolissa heille mun menneisyydestä ja mikä auttoi ja mikä ei auttanut yhtään. Sain kiitosta ja mietin että pitäiskö jatkaa sen tekemistä ja koittaa siinä samalla auttaa nuoria.

En varmaan tule ikinä kirjoittamaan kuinka syvissä vesissä kuljin, mutta kerron face to face mielelläni. Mutta tarkoin harkitsen kenelle kerron. En halua antaa vinkkejä kenellekään joten vain mielelläni kerron henkilöille jotka työskentelevät nuorien kanssa, jotka kamppailevat vakavien masennuksien sekä personallisuushäiriöistä kärsivien ja elossa taistelevien kanssa. Toki myös heidän vanhemmilleen ja heille jotka ovat myös voittaneet elämän takaisin.

Tästä nyt ei voi päätellä mistä olen kärsinyt tai mitä ollut ja tämä voi ärsyttää monia, sillähän tämä on vähän salamyhkäistä.

Mutta ! Jos kysymyksiä tulee niin vastaan blogin puolella kyllä niihin 😊👍

Koitetaan yhdessä saada mielenterveys leimat ja stigmat pois !

Ja siksi ryhdyn tähän koska kärsin somaattisesti parantumattomasta sairauksista ja huomaan kuinka menneisyys vaikuttaa vielä vuosien jälkeen suomen terveydenhuollossa. 

Haluan tasa-arvoisen kohtelun kaikille jotka joutuvat syystä tai toisesta turvautumaan sairaalaan päivystykseen tai sairastuvat somaattisesti ja heidän hoito voi pahimmillaan kärsiä vain taustan takia. Sillä olen liika kuullut kun ihminen jolla on mielenterveys tausta ja hän menee lääkäriin joidenkin oireiden kanssa ja lääkäri ei ota vakavasti ja jatkohoitoon pääsy viivästyy, sillä monesti he saavat luulosairaat leiman. 

Toki näin ei ole aina. Mutta tiedän liian monta tapausta joilla tausta vaikuttaa somaattisen sairauden hoitoon joko kohtelulla tai huonolla pääsyllä lisätutkimuksiin. 

Koitetaan kohdella jokaista ihmisenä ❤️❤️❤️ ei sairautena ! 

Ollaan vahvoja kaikki ja koitetaan saada ennakkoluuloja pois ja parempaa hoitoa jotka kärsivät psyykkisistä sairauksista ja koitetaan saada mahdollisimman moni takaisin yhteiskuntaan ❤️❤️❤️ Liian moni jää eläkkeelle alle 30-vuotiaana koska ennaltaehkäisyyn ei ole tarpeeksi resursseja sekä hoitoon pääsy on vaikeaa koska ei ole tarpeeksi resursseja siinäkään. 

Tämä aihe koskettaa mua läheltä koska mulla on ystäviä jotka kärsivät ja putoavat yhteiskunnasta ja oireet/sairaus kroonistu eikä monille anneta tarpeeksi tukea ja terapiaa. 

Jos jotain voin tehdä niin mulle saa laittaa yv.viestiä ja voin koittaa neuvoa jos sinulla on huoli itsestäsi tai toisesta ihmisestä ja haluaisit vain vertaistukea tai jonkun joka kuuntelee. Ja en jaa mitään eteenpäin ❤️ En halua leimoja kenellekään ! 

Ja jokainen meistä voi kysyä ystävältä "mitä sinulle kuuluu oikeasti ja haluaisin rehellisen vastauksen" ja kertoa samalla "ei riitä että hyvää kuuluu tai että huonoa kuuluu. Kerro viime päivistä ja henkisestä olosta". Anna aikaa ja kuuntele ❤️ Ja älä myöskään kuormita itseäsi toisten ongelmilla vaan kuuntele myös omaa oloasi ❤️

Tärkeimmät elämässäni

Olen tänään erityisesti miettinyt mikä on oikeasti parasta mun elämässä. Listaan asioita mitkä on parasta ja tärkeintä mulle elämässäni.

1. Elämäni paras lahja on olla täti 

2. Elsa ja Elli 

3. Henkinen hyvinvointi

4. Perhe ja ystävät 

Ja lista vain jatkuisi ja jatkuisi mutta elämässäni on paljon jotka tekevät mut vahvemmaksi vaikka joskus hajoan. Niin joka kerta kun mietin elämäni parhaita asioita huomaan olevani ehjä.

Resurssi pula

Oon huomannut et tän päivän terveydenhuolto ei oo enää Suomessa maailman parasta. Ja siitä saa syyttää mielestäni eduskuntaa ja päättäjiä jotka antavat leikkaukset sairaaloihin. Iso juttu oli jo pelkästään Kellokosken sulkeminen. Liian monta psykiatrisesti sairasta jäivät aika puille paljoin. 

Koko ajan sairaaloja vähennetään ja erikoisalia siirretään. Esim mullakin on hoito kahdessa sairaalassa. Synnytykset ja kaikki siirtyvät. Vuodepaikat vähenee. Laitoksissa asukkaiden kunto on entistä huonompaa. Laitoksissa on ruuhkaa. Ja aikalailla kaikki on sekaisin.

Lääkäreillä ei ole aikaa perehtyä potilaaseen päivystyksessä ja joutuu tarkoin miettimään mitä tutkimuksia voi tehdä koska ei ole varaa "turhiin" tutkimuksiin.

Mua vähän hävettää et Suomesta on puhuttu maailmalla kuinka täällä on maailman paras terveydenhuolto. Joskus oli. Ei ole varaa tehdä enää isoja tutkimuksia ja siksi osaamisen on varmaan jaettu vähän sinne sun tänne Euroopassa. Ja Jenkeissä ne saa yleensä hyvin kerättyä rahaa tutkimuksiin jolla koitetaan löytää uusia hoitokeinoja.

Esim en tiedä kuka kehitti diabeteksen hoitoon mahtavan freestyle libren. Mulle pelastus ja monelle muulle.

Ei tarvitse mitata verensokeria enää sormen päästä vaan sen saa skannattua. Eli käsivarteen laitetaan sensori ja siihen vilauttamalla lukijaa saa veren sokerin ilman yhtäkään pistoa :) 

Tässä on lukija, millä saa verensokerin skannattua.

Siitä näkee hyvin veren sokerin vaihtelut ja piirtää käyrää joka helpottaa tosi paljon 

Ja myös erilaisia taulukoita löytyy ja näkee niin paljon. Tuo arvioi pitkäaikaisokeria. Ja muistuttaa helposti koska pitää skannata.

Tosiaan älkää välittäkö vaihdan libren kieltä. Kotona käytän ruotsin kieltä. Ja sairaalassa vaihdan suomeksi. Niin ja kuvat otin omista kuvistani.

Ja tässä sensori joka vaihdetaan kahden viikon välein.

Toivotaan että saamme maan raha asiat kuntoon ja suomen terveydenhuolloin ja sosiaalihuollon sekä kelan palvelut kuntoon. On myös kurja lukea kuinka opintotukia leikataan jne. Eli tällä hetkellä menee rahaa metroon ja muihin mutta ihmisarvon ja sen että saamme ihmisiä opiskelemaan sekä töihin ihmisiä. 

Harvoin otan kantaan politiikkaan, mutta nyt yritin vain valoittaa miten itse näen asiat. Ja miksi musta tuntuu että vääristä asioista/palveluista leikataan rahaa.

Olisko aika leikata kansaedustajien sopeutumiseläkettä kuten muidenkin eläkkeitä ? Olisiko aika säästää rahaa ehkäisevällä terveydenhuollolla. Tulisi halvemmaksi esim ennaltaehkäistä kansansairauksia ja ajoissa tarttua niihin. Esim 2 tyypin diabeteksen hoitaminen mahdollisimman ajoissa on halvempaa kuin se että ollaan heti dialyysissä ja amputaatioissa. 

Mutta jätän nämä tähän ja keskityn tuleviin iloisiin asioihin :) !

terveydenhuolto ja höpinää

Selailin Iltalehteä ja osuin todella osuvaan kirjoitukseen 

http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201708022200300971_u0.shtml

Toi on totta. Itse nähnyt kans turhan kuoleman, jos potilasta olisi uskottu hän eläisi vielä ja ikävä on häntä aina. Hänellä oli levinnyt syöpä ennenkuin lääkärit alkoivat tutkia kipuja.

Mutta siitä aiheesta omaan kokemukseen ja kokemuksiin.

Pääasiassa saan hyvää hoitoa. On vain eräs sairaala jossa päivytys ja 1 osasto on sellainen missä ongelmia syntyy aina ja ei vain mun kohdalla. Silti tiedän ja arvostan sen sairaalan toimintaa. Henivat silti tähän mennessä aina saanet pelastettua mun hengen. Koomassa jossa olin v.2013 niin kyseinen sairaala tai teho-osasto sai mut pelastettua vaikka äiti ehti saada puhelun "tyttäresi on teholla koomassa ja nyt kannattaa tulla, emme tiedä pysyykö enää edes kahta tuntia elossa. Olin kiinni hengityskoneessa ja letkuja oli kuulema paljon. Itse en tiedä mitään vain sen mitä äiti on kertonut mulle. Mut kuvaa äiti ei halunnut ottaa. Hänen mukaan teki liian kipeää nähdä oma lapsi teholla ja henkiin jäämisestä ei ollut takuita.

Selvisin ja onneksi on vuosi 2017. Mun tutkimukset yms lähetettiin saksaan. Sieltä odotellaan lisätietoa. 

Mutta ainoa mihin uskon on jokaiseen potilaan omaan kokemukseen sairaalassa sekä läheisten kokemuksiin.

Olen onneksi elossa ja nautin kahden kissani kanssa elämisestä. Toki mun elämäntilanne tulee muuttumaan. Tarvitsen jo hoidollista apua eli keskuslaskimokatetrin hoitoa apua virtsa-avanteeen hoitoon jne. Elokuun lopussa olen fiksumpi ja tiedän mihin elämä kuljettaa.

Nyt taistelen klexanea avulla verihyytymästä joka pääsi verenkiertoon. Ja voitossa olen ja maali häämöttää :) 

Aion vielä joskus olla kuin esikuvani Peppi Pitkätossu ja voitan elämän takaisin.