Olin polilla ja multa todella kysyttiin lopullista uloskirjausta kokonaan. Aluksi olin nytkö jo ? Mutta sitten rauhallisuuden tunne valtasi mut. Hei mähän olen jo kuoleman kamppailun todella voittanut. Polilta kun lähdin olin iloa ja päättäväisyyttä täynnä. Mähän voitan kaikki taisteluni vielä kun tän pahimman voitin. Ja Elsa oli iso asia myös mikä vaikuttanut mun vointiin.
Huolehtiakseni Elsaa mun on huolehdittava itsestäni. Ja totta vie, niinhän olen tehnyt. Elsa on mulle maailman tärkein ja rakkain. Toi karvalapsi on mun lapsi vaikka karvainen ja nelijalkainen onkin. Minä ja Elsa olemme pieni perhe.
Tuo uloskirjaus merkitsee mulle paljon. Toivoa, terveyttä ja tulevaisuutta. Nyt henkisesti "tasapainossa" ja sieltä puolelta uloskirjaus merkitsee niin paljon mulle. V.2011 olen sielä ollut ja nyt luulen olevani valmis ja varmuutta tuo se, että uloskirjaus oli sen tahon mielipide. Ei mun pyyntö tai toive. Sieläkin nähty että nyt ne näkymättömät haavat on parantunut ja särkynyt mieli/sielu on korjattu.
Mua yksi asia ärsyttää, ahdistaa ja suututtaa on kh. Kotihoito siis. Se toimii ja kaikki on hyvin, ainakin vielä. Mutta en voi hitaudelleni mitään. Enkä liikuntavammoilleni. Ei ne ymmärrä koska olen nuori. Ei se haittaa ! Koska tiedän ettei kukaan 24-vuotias haluisi olla riippuvainen toisista ihmistä että pärjää omassa kodissa. Mun ikäiset asuu yksin tai puolison tms kanssa. Opiskelee käy töissä. Ja voin sanoa että mielummin kävisin sitä koulua ja tekisin ohella töitä saadakseni rahaa elämiseen. Mun kohdalla se ei vain ole niin. Tiedän monta mun ikäistä joilla jokin sairaus vaikuttaa toimintakykyyn ja ei voi laittaa samaan lokeroon kaikkia.
Ja nyt kyse fyysisestä terveydestä.
Noh mä suunnittelen miten pärjäisin ilman heidän apua. Ja vuoden päästä kun kirjoitan tätä haluan että kh vain hoitaa lääkeeni ja ravintolisäni. Nyt loistava avustaja ja vuoden vaihteen jälkeen mulla aloittaa uusi avustaja joka on kans loistava. Ehkä keksin heidän kanssaan paljon miten pärjätä enemmän yksin fyysisesti. Ja vuoden päästä olisi ihana pärjätä täysin yksin omasss kodissani. Tarvitsen paljon paljon paljon fysioterapiaa, aikaa ja apua jotta löydän keinot selvitä arjesta. Ja motivaatio löytyy jo valmiiksi ! Ja periksi en anna !
Ja vielä olin perjantain iltana elokuvissa katsomassa "viiru ja pesonen paras joulu ikinä" ihana elokuva ja toi joulumieltä lisää <3 Kiitos M kun mahdollistit tän arjen suuren ilon <3 Ja kiitos T kun lähdit ja oli ihana ilta ! Tuntui elämä taas "tavalliselta". Siltä mistä unelmoin. Blogini nimi harvinainen unelma tarkoittaa että mun unelma on elää "tavallista" elämää. Monille itsestäänselvyys. Ei kaikille ! Ja mulla on harvinaisempi unelma. Elää "tavallista" elämää. Ja nyt tän viikon jälkeen uskon unelmaani enemmän.
Ihana viikko ! Ja joki nyt olen lähempänä mun unelmaani ? Joko nyt pärjään täysin yksin ? Joko nyt olen terve henkisesti ? Ainakin mun näkymättömät haavat on kiinni ja särkynyt sieluni on korjattu. Eli henkisesti taidan olla terve ihan virallisesti :)
Täällä mun lapseni innoissaan on avannut joulukalenterin luukut :D Ihana Elsa <3
P.s me kirjoitellaan Elsan kanssa ensimmäisestä yhteisestä mummola reissusta ja siel on myös tädin murutkin mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti