Viikonloppu

Ihana tavallinen viikonloppu kotona. Voin sanoa että olen nauttinut joka hetkestä :)

Elsan ja Ellin kanssa leikitty ja makoiltu viltin alla. Mun kaksi rakasta energia pakkausta.

 

Ollaan otettu rennosti ja oltu vain.

Lauantaina mun siskon lapset kävi ja niin outoa huomata kuinka he ovat jo isoja. Muistan vielä niin  hyvin kun olivat vauvoja <3 Nyt koululainen ja eskarilainen, mun rakkaat <3 Olen maailman onnellisin täti siitä kuinka paljon he välittävät musta ja minä heistä <3 Silti salaa toivon että eivät kasvaisi enää. Mun pikkuiset ja sydän on hämillään kun toinen jo koulussa ja alkaa olee koko ajan itsenäisempi. Mulle kaksi maailman rakkainta ihmistä <3

Mutta viikonloppu mennyt hyvin :) Paljon olen miettinyt asioita. Menneisyyttä.

Muistan yläasteella ollessa sain paljon ilkeitä sanoja siitä että olin usein kipeä ja oli jalka vammaa jne. Jotenkin joidenkin lauseet on jäänyt pistävänä piikkinä sydämeen. Olin onnekas kun vaihdoin ysillä koulua joilloin sain enemmän ystäviä ja kukaan ei muistaakseni sanonut ilkeästi mulle. Meillä oli hyvä henki uudessa koulussa :) Mutta toisessa koulussa mua lytistettiin. Toki oltiin kaikki teinejä ja olen varmasti itse sanonut ihan yhtä tyhmästi. Mutta mun sairasteluun koskevat kommentit satutti. Nykyään olen toisten autettava liikuntavammainen ja monisairas. Mä en koskaan päässyt sinne minne halusin. Mutta onnellinen olen kaikkien niiden puolesta jotka saavat tehdä sitä mistä unelmoivat <3 Jotenkin Sannin versio "timantin on ikuisia" sai mut miettimään näitä ja tajusi  että unohdan kaiken ja ajattelen jokaisesta hyvää niin ei satuta enää mikään :) Ja en ymmärrä miksi ne asiat ovat vuosia hiertäneet mua. Sillä en koe et joku vihaisi mua suunnattoman paljon. Mutta uskon että monet ovat kyllästyneet sairasteluun. Koska minäkin olen kyllästynyt. Toivon että voisin unohtaa sairauteni vielä joskus :) 

Pohdintoja

Mietin miksi uskallan kertoa elämästäni, mutta silti jätän kertomatta paljon. En muista kertoa aina kun jotain hyvää tulee eteen. Unohdan myös ne hetket jolloin oikeesti olen taistellut kuolemaa vastaan. 

Toki mun sairaudet vaikuttaa muhun ihan kokonaisuutena. Ne tekee musta hauraamman. Joskus on olo tai usein miksi elän jos koko ajan kärsin. Mutta samalla mietin mistä se positiivisuus mun elämään kumpuaa. Olen silti enemmän onnellinen kuin onneton. Kaipaan tiettyjä ihmisiä todella paljon ja se ikävä repii sydäntä. Myös se kun tajuan että elän yksin koko elämäni. Tai onhan mulla Elsa ja Elli. Mutta ei ole kumppania tai jälkikasvua. Miten mun yksinäisyyden kääntäisin voitoksi. Toki voin tehdä mitä haluan koska vain. Mutta joulut ja kaikki muut perhejuhlat jää multa pois. Alanko pitämään kissa synttäreitä ja heidän rippijuhlia ja istuuduimme jouluisin kolmistaan ruokapöydän ääressä pelaillen lautapelejä. Ei, se on mahdotonta ja täysin absurdi ajatus muutenkin.

 

En tiedä mitä kaipaan vielä. Ainoa mitä osaan toivoa että olisin täysin terve ja töissä. Jolloin moni ovi avatuisi eteeni.

Hyvää yötä <3

Voihan sepsis

Ehdin olla kotona juuri viikon niin nousi kuume ja selkäkivut. Ajattelin miten se munuaisaltaan tulehdus näin nopeasti tuli takaisin. 

Kotihoito tuli ja onneksi hoitaja oli sitkeä ja soitti hätänumeroon, koska vointini ei ollut hyvä. 

Ei mennyt kauaa ehkä 10min niin ambulanssi tuli. Ja ei aikaakaan olin sairaalassa. Kaikki ihmetteli kovaa kuumetta ja otettiin veriviljelyt. Mutta osastolle S6 menin että epäiltiin munuaisaltaan tulehdusta. Kaksi yötä nukuin kunnes lauantaina sain uutisia mitä en todella odottanut. Minulla on veressä bakteeri. Lääkäri tuli ja kertoi ja ikäväkseni bakteeri joka mulla oli veressä oli katala. Ja tiesin riskit. Mutta uskoin enemmän mun sisäiseen Peppiin.

Ei ollut helppoa ja voin sanoa että se kivun määrä mun kropassa oli kamalaa.

Meni melkein kaksi viikkoa kunnes pystyin nousemaan istumaan. Mutta siitä kolme päivää olin kotona :) ! 

Tälläinen mutka matkalla.

Mutta mulla on uusia tuulia tulossa syksyn aikana. Jos haluat tietää pysy kuulolla :) 

Ja kiitos jorvin päivystykselle ja S6.lle ! Hyvää ja nopeaa hoitoa sain. Iso kiitos teille <3