Toki mun sairaudet vaikuttaa muhun ihan kokonaisuutena. Ne tekee musta hauraamman. Joskus on olo tai usein miksi elän jos koko ajan kärsin. Mutta samalla mietin mistä se positiivisuus mun elämään kumpuaa. Olen silti enemmän onnellinen kuin onneton. Kaipaan tiettyjä ihmisiä todella paljon ja se ikävä repii sydäntä. Myös se kun tajuan että elän yksin koko elämäni. Tai onhan mulla Elsa ja Elli. Mutta ei ole kumppania tai jälkikasvua. Miten mun yksinäisyyden kääntäisin voitoksi. Toki voin tehdä mitä haluan koska vain. Mutta joulut ja kaikki muut perhejuhlat jää multa pois. Alanko pitämään kissa synttäreitä ja heidän rippijuhlia ja istuuduimme jouluisin kolmistaan ruokapöydän ääressä pelaillen lautapelejä. Ei, se on mahdotonta ja täysin absurdi ajatus muutenkin.
En tiedä mitä kaipaan vielä. Ainoa mitä osaan toivoa että olisin täysin terve ja töissä. Jolloin moni ovi avatuisi eteeni.
Hyvää yötä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti