Ote vanhasta blogista. osa 1 AVANNE

Tämä postaus on kopioita vanhasta blogistani. Halusin tämän että voisin kertoa teille uusille lukijoille sairauksistani. Ja tässä kerron virtsa-avanteestani. Ja ajattelin tänne muutenkin jakaa vanhoja postauksia. Niin pääse kärryille, miksi muuttaminen omaan kotiin oli iso asia. Mikä mulla oli että asuin "hoitokodissa" ja niin poispäin. 

Ja aion jakaa vanhoja kirjoituksia tai kirjoittaa uusia postauksia sairauksistani että saatte kiinni vähän siitä miksi olen eläkkeellä js pitkäaikaissairas ja liikuntavammainen.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Avanne

Ajatellin kertoa avanteestani sillä tässä uudessa blogissani en ole kertonut avanteestani. 

3.12.2014 elämäni muuttui pysyvästi. Rakkoni poistettiin ja tehtiin pysyvä virtsa-avanne. Käytän pysyvää siksi koska avanteet sekoittuvat niillä ihmisillä jolla ei ole avannetta. Myös niillä joilla ohutsuoli-tai paksusuoliavanne ei välttämättä tiedä paljoa virtsa-avateesta vaikka ulkonäkö avanteillla on sama.

Siispä olen kertoasseani muille olen saanut lohduttavia sanoja. "Kyllä sä vielä sen pois saat", "onneksi nykyään avanteet on usein väliaikaisia" "koska sun avanne poistetaan?".

Rakon poisto on aina lopullista ja avanne pysyvä. Vielä ei ole tehty rakon siirtoja. 

Kuitenkin monia elimiä kuten maksa,munuainen,keuhkot,sydän ja suolistoa voidaan siirtää ihmiseltä ihmiselle. Mutta eihän sitä tiedä jos joku keksisi tehdä elinsiirtona virtsarakkoja joskus.

Diagnoosi joka mulla oli ennen leikkausta oli neurogeeninen rakon toiminnallnen tyhjenemishäiriö (vaikea-asteinen) Mutta nyt kun olin sairaalassa huhtikuusta ja vieläkin olen. Kun mahani toimii väärinpäin. Ja saan ravintoa suoneen. Nyt lääkärin mielestä oireet kun viittaa vahvasti perinnölliseen niin helpottaa mun hoitoa kun sain sen 99% diagnoosin. Ja kyseinen syndrooma selittää rakko sairauteni ja vatsa/suolisto ongelmani myös. Mutta haluan nyt kertoa avanteestani :) 

Ennen avannetta mun elämä oli kamalaa. Kipua. Mulla oli cystofix. Sen kanssa elämäni oli tosi vaikeaa ja kivuliasta. Jouduin lopettamaan rakkaan harrastukseni ratsastuksen huhtikuussa 2014, kun tuntien jälkeen letkuni oli täyttä verta ja vuoto saattoi kestää päiviä. Samalla keskeytin klinikka eläintenhoitaja opintoni. Se ala on edelleen mulle rakas mutta nyt liikuntavamma estää sen työn tekemisen. Ennen cystofixin kanssa työharjoittelut eivät sujuneet kun alamaha oli kipeä koko ajan. Ja samalla verta vuoti letkuuni, kun töissäkin se pääsi raapimaan rakkoa. Mutta joulukuussa 2014 kivut helpotti mutta sitten epiduraalin poiston jälkeen järkytyksenä vasen jalka oli tunnoton ja edelleen on. Eli polvesta alaspäin halvaantui. Ja tilalle tuli vasempaan jalkaan krooninen neuropaattinen kipu.

Mutta toi jalka on tosi pientä sen rinnalla kuinka paljon avanne sai mun elämän muuttumaan elämisen arvoiseksi. Psyykkinen vointi parani tosi paljon.

Avanteen kanssa eläminen on yhtä antoisaa kun olisi terve ja ilman avannetta. Avanne ei itsessään kyllä pilaa elämässä mitään eikä juuri rajoita. (Syvänmeren sukellusta ja taistelulajeja ei suositella, eli ainoat joita avanteen kanssa "ei voi tehdä")

Tässä kuva leikkauksen jälkeen. (Huono kuva) 

Mun paranemis prosessi alkoi kun pääsin  vuodeosastolle teho-osastolta jonne menin siis suunnitellusti pitkän leikkauksen takia. Leikkaus kesti kokonaisuudessaan 11h.

Ensiksi mun hoitaja kysyi mikä on avanteeni nimi. Nauroin ja sanoin että ei sillä ole nimeä. Mutta hoitaja kertoi että jos annan sille nimen niin se helpottaa mun päätä hyväksymään niin ison muutoksen. Ja sanoin sitten että se on Seela. Ja Seela on on ollut aina. Ja nyt 1,5 vuoden jälkeeen sen nimeäminen oli viisasta. Koska kroppa muuttuu leikkauksen jälkeen niin on päällä paljon tehtävää. Hyväksyä muutokset kehossa ja oppia hoitamaan avanne itse.

 Mä sain aloittaa vasta 7viikon jälkeen itse vaihtamaan sidosta ja viikon verran vaihdoin itse ja elinvain viikon ehdin harjoitella kun pääsin kotiin ja olin siis 2kk sairaalassa ja sitten pääsin kotiin. Alussa se oli hankalaa. Varsinkin kun sitä pissaa valuu ja sitä ei pysty kontrolloimaan. Ja ihon täytyy olla täysin kuiva että sidos pysyy kiinni. Alussa avanne falskasi usein. Mutta johtui kyllä siitä että sen hoitaminen oli vaikeaa. Nykyään se enään tosi harvoin falskaa. Ja osaan leikata juuri oikean kokoisen ja muotoisen reiän nykyään. Opin tuntemaan avanteeni eli juuri sen suolen pätkän koon ja muodon. Nyt vasemman käden hermovamman takia en sidosta pysty vaihtamaan yksin ja saan siinä apua onneksi.

Käytin ylivuoden kirkasta pussia koska sain mielenrauhaa kun näin suolen pätkän. Pelkäsin että se menee sisään. Mutta mulle sanottiin että se on turha pelko. Kuvassa sidos mitä käytin sen yli vuoden.

Käytän nyt sensura mio sidosta ja ihana iholle ja pysyy hyvin ja ei hikoiluta. Erittäin ihana pussi ja vaatteiden alta se ei näy.

Nykyään en edes muista että mulla olisi avanne tai että poikkeisin muista ihmisistä. Tulin toimeen uuden kehon kuvan kanssa. Ja elän nauttien omasta kehostani kaikkine pusseineen ja arpineen. Ja nyt kun rakkoni on poistettu niin voin keskittyä henkiseen vointiin enemmän. Enää huoli elämästä ja letkuista sun muista on historiaa. Avanne toi paljon elämän halua takaisin. Ne rakko kivut oli todella invalisoivia. Vaikka jalka ei toimi kunnolla en kadu ollenkaan. Enkä kanna kaunaa kirurgille tai kellekään. Ei kukaan tahalleen halunnut mun jalkaa toimimattomaksi. Se vain on nyt näin. Ja näillä korteilla eteenpäin.

Alhaalla kuva kun sain ekaa kertaa farkut jalkaani cystofixi vuosien jälkeen ja samalla kertaa ekan kerran avanteen kanssa :) 

Avanne on mun supersankari joka sai mun psyykkeen kuntoon. Ja mulla avanneleikkaus oli enää vika vaihtoehto ja pääsin leikkaukseen nopeasti. Olin jonossa yhden viikon. Ja kiitän edelleen urologia ja osastoa missä mua hoidettiin. Kiitos kaikille jotka hoiti mua silloin <3

Avanne leikkaushan oli joulukuussa ja olin joulun ja uudenvuoden ja loppiaiseen yli helmikuun alkuun asti sairaalassa. Mulla oli oma huone koko ajan. Mulla oli omat muumilakanat myös. Ja hoitajat jaksoivat järjestää mulle oman pienen joulun. Sain sairaalan joululahjani ja joulu herkkuja mutta syömään en pystynyt juurikaan koska ohutsuolta oli leikattu pätkä pois. Ja mulle syntyi pieni tukos. Mutta se hoitui nenämahaletkulla pois. Sain todella hyvää hoitoa vaikka diagnooseissani on sellainen diagnoosi joka vaikuttaa monella negatiivisesti elämään. Ja se on tunne elämältä epävakaa persoonallisuushäiriö. Sen takia olen monesti saanut tosi huonoa hoitoa sairaalassa. Nyt se ei vaikuttanut hoitooni yhtään. Suomen paras urologi leikkasi mut ja samalla tosi mahtava hoitaja tiimi hoiti mua ja kohteli mua tosi hyvin. Edelleenkin tykkään moikata kun näen heitä meikussa käydessäni. 

Ja nyt 2016 vuonna tuo psyykkinen diagnoosi on kumitettu pois ja tunnen taas olevani kunnon kansalainen. Tuo diagnoosi on sellainen että mulle tuli olo että olen kakkos luokan kansalainen. Nyt psyyke on parantunut ja sen osilta lääkkeetön myös. Avanne siis oikeesti auttoi fyysisesti ja yllättäen vielä positiivisella tavalla mun henkistä hyvinvointiani.

Kenelle sydän ?

Moi 

Eileen oli laser hoito ja tehoja nostettiin joka on hyvä juttu. Tänään vaan loikoillut ja ollut. Huomenna myös aion levätä. Perjantaina on fyssari ja diabetes poli. 

Oon alkanut miettimään paljon menneisyyttä. Jotenkin kirja elämästäni voisi olla tosi terapeuttista mulle. Tarvisin siihen tueksi kaikki sairaalan paperit. Kävin niin ison elämän myrskyn läpi etten halua palata enää takaisin sinne. Haluan varmistaa että mieleni pysyy tässä vaikka fyysinen ei. Uskon että itse voin mieleeni vaikuttaa tosi pitkälle. Kirja missä olisi vuodesta 2009 alkaen tapahtumat siihen kun muutin omaan kotiin 2016. Sen avulla saisin käsiteltyä kokonaisvaltaisemmin omaa elämääni. Haave on vain lähinnä itseä varten tehdä se. Olisi se silti hienoa jos joku voisi hyötyä tarinastani ja toipua. 

Blogiini voisin myös mutta se olisi ehkä kuitenkin liian rankkaa laittaa nettiin. Ja en halua tukea ketään väärille poluille. Eli en halua laittaa tänne niin tarkasti mitä kirjaan. Haluan antaa toivoa kaikille. Jos masentunut lukee vain masennus aiheisia juttuja niin monesti se mielikin laskee. Huomasin tän kun olin nuori ja luin jotakin blogeja syömishäiriöistä ja muusta niin kyllä ne oireet paheni. Ja silloin innoissani niitä luin. Hain vinkkejä sun muuta. Nyt tajuan että se oli itsessään jo itsensä satuttamista kun luin niitä tekstejä ja katsoin kuvia. Ja nyt kun ymmärrän en halua ketään tämän blogin takia sairastuttaa enempää. Haluan keskittyä kuntoutumiseen ja elämiseen.

Aion julistaa tulevan vuoden 2017 kuntoutumisen kulta ajaksi, jolloin toivon että elän vakaasti ja voin vieläkin paremmin :) Eläminen on paras lahja kaikista <3 

Ja vielä kuva Elsasta miten hän katsoinassmulls kun heräsin. Tuollainen kun on tuossa vieressä niin jokainen aamu kun avaan silmäni olen onnellinen <3 

Paikalleen vai eteenpäin ?

Olen ollut loppuviikon siskon perheen luonna. Kuulin kaksi lausetta joita en voinut kuvitella että kuulisin koskaan. "Menen tädin mukaan ja hyvästelen äidin" ja "rakastan sinua yhtä paljon kun tähtiä on". Noi lauseet kantaa mut läpi elämän. Kaksi lausetta, mutta mulle ne oli paljon enemmän. Taidan olla tärkeä täti jota tarvitaan. Kukaan ei ole koskaan sanonut mulle mitään noin kaunista. Vieläkin haltioissani olen noista lauseista. Tuntuu että olen tärkeä. Ja haluankin olla tärkeä. Se kenen kanssa voi leikkiä ja olla vaan. 

Noi kaksi lausetta kun kuulin, tein ison päätöksen jonka toteutin jo. Erosin kaikista fb ryhmistä joissa kipu ja sairaus on pääasia. Jossa ihmiset masentuu enemmän. Joita lukemalla monille voi tulla psykosomaattisia oireita. Ja en väheksy kenenkää kipua tai sairauksia. Tosiasia on vain valitettavasti, että sellainen ilmapiiri ei ketään paranna. Se että "kilpaillaan" kenellä on eniten sairauksia tai muuta. Kahteen ryhmään jäin. Toinen on kuin perhe <3 Sieltä olen saanut ystäviä joita näenkin välillä <3 ja sielä ryhmässä kirjoitellaan hyvässä hengessä. Kaikkia tuetaan eikä lytistetä kommentoimalla vaikka "minä olenkin kokenut 5 kertaa enemmän leikkauksia kuin sinä, ole onnellinen". Tuon tapaisia huomasin liian monessa ryhmässä :( Tuolla ryhmässä myös ihan arkea ja juhlaa, elämää ja miten sen sanoisin,.. kaikki haluavat parantua. Toisessa on tärkeitä juttuja ja hyvä meininki.

Itselle oli tärkeä myöntää että ne tietyt ryhmät eivät kanna mua milläänlailla. Sielä se ilmapiiri on liian sairaus ja kilpailu henkisestä.  Ja tää on vain mun kokemus ja kaikki kokee erilailla asiat. Mutta monilla kipu voi tuntua voimakkaammalta jos henkisesti on huono olo. Se on sitä psykosomaattista oireilua ja sitäkin pitää hoitaa. Mä olen huomannut, kun henkisesti olen voinut hyvin niin ne kivut on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ja jos huonompi olo niin kyl ne kivut saa enemmän otetta ja annan niille liikaa huomiota. Nykyään olen huomannut hauskan piirteen itsestäni :D En jaksa kuunnella omaa valitusta että sattuu :D 

Neljän vuoden hoitokoti asumisen jälkeen voin paremmin kuin koskaan. Kukaan ei uskonut että asuisin joskus vielä yksin. Asuin vaativassa tehostetussa asumismuodossa, joka on Suomessa tehostetuin asumismuoto missä voi asua. Sairaala olisi tietenkin se missä saisi apua eniten, mutta sairaalassa ei voi asua. Sairaalahoidon jälkeen tuo asumismuoto on se tuetuin paikka. Sieltä harva kuntoutuu. 

Itse kuntoutumiseni lähti että myönsin asioita itselleni mitä moni ei koskaan myönnä. Sitten aloin avata silmiäni hiljalleen ja varovasti. Onneksi uskalsin avata silmäni ja nähdä maailman. Mulla on perhe ja ystävät <3 Ja vielä ihmisiä jotka halusi auttaa mua kotini rakentamisessa. Sain tuntemattomilta kaiken mitä koti tarvitsee. Verhot, kodin tavaroita, sisustusjuttuja, lamppuja ja paljon paljon muuta. Sain ihan uusia meikkejä, leffaliput, ruokaa, dvd elokuvia, lankoja, pesuaineita ja kaikkea. Kiitos teille kaikille jotka halusitte auttaa auttaa mua. Arvostan kaikkia yhtä paljon ja olen kaikista yhtä otettu <3 Kiitos <3 Sain myös ihania ihmisiä elämääni :) ! Elämä on ihmeellistä kun vain uskaltaa avata silmät. Nämä ihmiset lahjoituksillaan nostivat mut jaloilleni. Eli todella iso kiitos teille kaikille ! <3

Myös torstaina pääsin kampaajalle 1v4kk jälkeen. Leikattiin vaan kuolleet latvat pois. Ja se riitti :) En halua värjätä hiuksia... ja halusin vain ja toivoinkin pitkään et latvat leikattaisiin. Ne oli jo ihan karheat ja kuolleet ! Nyt ihana olo myös ulkoisesti :) Vaikka mulle sisäinen olo onnea tärkein mut välillä on kiva ulkoisesti tuntea olonsa hyväksi :) Ja meikit on siinä auttaneet paljon myös :) ! 

Elsa oli mummolassa. Elsa on sielä nauttinut mummon ja vaarin seurasta ja hemmottelusta. Sielä se on öisin vaatinut silittelyä ja kehrännyt öisin. Juossut matot rullalle ja vienyt palloa mummolle ja vaarille ja sit hän on palloa noutanut heille :) Auttanut kotitöissä ja kuulin että lakanoiden vaihto oli ollut Elsalle parasta. Elsa rakastaa juosta lakanan alle ja pomppia ja hän varmasti omasta mielestä auttaa vaikka yleensä vaikeuttaa ja hidastaa :D Elsa on kulkenut pitkin taloa häntä pystyssä ja ollut sielä kuin omassa kodissaan. Mulle niin tärkeää, että

Elsalla on tuollainen mummolla jossa hän on keskipiste ja sielä hänestä tykätään ja pidetään hyvä huoli kun äiti(minä) käyn jossain. Elsa on niin koiramainen ja ehdottomasti läheisriippuvainen joka ei kyllä pärjää yksin kotona yötä. Sillä nytkin kun lähden ja lähtisi mukaan ja kun tulen kotiin niin "kur pur" kuuluu niin kauan että pääsee syliin ja aloittaa tassuttelun ja kehräyksen. Niin ihana ja rakas <3 

Päätökseni on kulkea eteenpäin tulevaisuudessakin ! 

:) 

Se eka alamäki josta alkaa ylämäki

Halusin kertoa että kaikki ei ole hyvin. Mutta en vielä enempää. Kerron kun pystyn.

Mutta otan tän alamäen uuden ylämäen alkuna. Kun pohjalla käy niin sieltä kiivetään ylöspäin.

Halusin kertoa että noin viikon en päivitä blogia. Olen perheeni ja ystävien kanssa.

Nyt annan aikaa itselleni. Samoin myös muissa someissa tulen olemaan vähemmän. Mutta saa mut kii silti viesteillä ja puheluilla totta kai !

Joskus on vaan hyvä pitää taukoa netti maailmasta. Ja keskittyä tärkeimpään, elämään !

Nähdään taas kohta :) 

Kuulumisia

Moi ja anteeksi pieni tauko. On ollut kaikkea tässä. Nyt taas rauhoittuu elämä tai no paperi asiat sun muut on tehty. Mutta olen menossa siskon luo. Ja odotan innolla sitä. Ja kampaajallekin pääsen ensi viikolla. Latvat vain leikataan :)   

Viime päivinä on ollut kaikenlaista. Diabetes oireilee.. hypoja on liikaa. En saa syötyä ja paino on lasku suunnassa. Nyt saan diasip ravintolisä juomia joko ne toimisi paremmin. Mutta nutridrinkit silti pysyy. Avanne on ok mut suolisto romuna. Ja asiat on ihan hyvin.

Toivon et nää hypot loppuisi... Tiedän että pitäisi syödä, mutta ei se niin helppoa ole, en tunne nälkää. Ja sit kun syön ei kaikki sula ja sit on vatsa kipeenä. Nyt aika paljon mehukeittoa kulunut ja tietenkin sokeritonta. Pitäisi varmaan siirtyä siihen missä on sokeria. Se ei vaan auta kun se ei ole pitkä sokeri. Hiilarit mistä vapautuu sokeria hitaasti on hyviä ja pitää sokerin tasaisena. Karkit sun muut sokeri tuotteet on nopeita ja nostaa sokerin nopeaa mutta se myös laskee nopeaa. Nyt ostin hunajaa että saan sitä kun hypo iskee. 

Tänkim arvon sain kun join kaks nutridrinkkiä, jugurttia, vanukasta, tuoremehua, suklaata ja hunajaa. Oli iso työ saada 2.1 nousemaan...

Voisin ensi viikolla kertoa Elsan kuulumisia :) Elsa kasvaa ja oppii uutta koko ajan <3

<3:llä Mirella 

Ikävä ja onnellisuus

Voin sanoa että kaikki on hyvin. Tai henkisesti olen toipunut. Huomaan silti "oireita". Mulla on ikävä muutamaa ihmistä tosi paljon. Tuntuu raskaalta välillä ja kaipaisin juuri heidän tukeaan. Oikeasti en tarvitse. Tunteet ei vaan ole vielä parantunut kokonaan. Ehkä tää ikävä joskus helpottaa. Kaipaan sitä turvallista kainaloa ja lausetta "tästä tulee hyvä päivä". 

Pimeys ja vuodenaika myös vaikuttaa aivojen toimintaa. Yritän silti selvitä. Onneksi on niitä ihmisiä joille purkaa tätä ahdistusta. Sinänsä ahdistus ei tunnu enää todellakaan niin pahalta kuin joskus, mutta haluan silti päästää ahdistuksen ulos.

En olekaan vahva mitä kuvittelin. Ihan tavallinen. Jotenkin tuntuu että just nyt vatsa kivut on kovimmillaan. Haluisin olla terve. Haluisin toimivan kropan. Haluan sen Mirellan takaisin joka olin 17-vuotiaana. Nyt vaan täytyy keksiä keinoja mennä eteenpäin, kohti hyvää oloa.

Tarvitsen paljon aikaa itselleni ja siihen että löydän itseni uudestaan. Matka kohti sitä voi alkaa !

<3:llä Mirella 

Pohdintaa

Mua harmittaa välillä tosi paljon se kun mulla on niin paljon kipuja ja sairauksia. Nyt kuitenkin diabeteksen kanssa on helpompaa. Sain siitä rutiinia joka tarkoittaa että pärjään sen kanssa yksin ja voin asua edelleen yksin. 

Miksi en opi kipujen kanssa elämään sovussa ? Tarvitseeko mun edes ? Miksi Suomessa kivunhoito on heikoilla jäillä kun puhutaan kroonisesta kivusta. Harmittaa kun jalkaa särkee 24/7 ja sit viel vatsa-ja selkäkivut. Nyt kello on 01.55 ja olen hereillä. Otin illalla kipulääkettä että pystyisin nukkua. Kipu on helpottanut mutta en saa unta.

Siksi nyt ajattelin kirjoittaa blogiin.

 

Kysymyksiä mitä mietin usein 

- Miksi kivut hallitsevat minua ?

- kuka jakaa ihmisille kivut ?

- onko pakko yksin jaksaa ?

- kenelle valittaa kun kukaan ei jaksa kuunnella sitä että valitan kivuista ?

- kuka jaksaa tätä kipua ?

- voiko kivun antaa pois ?

- miksi kipua on vaikea hoitaa ?

Voisin niin paljon kysyä enemmän. Harmittaa kun kukaan ei osaa vastata.

Vastaan itselleni: on vain jaksettava.,,.

 Nyt elämässäni menee hyvin. Nautin, itken, nauran ja murjotan hallitusti. Elämässäni on ihmisiä jotka auttavat minua juuri nyt. Mutta kipujani ei kukaan saa pois.

Hyvää yötä <3

Enkeleitä ja pala siitä kuinka selviydyin

Mun elämässä jaksaa tapahtua ihmeitä vaikka usein en jaksa uskoa ihmeisiin.

Sunnuntaina eräs mukava nainen toi ruokaa ja joulu juttuja mulle, kiitos :) Nytkin juon mehukeittoa jota hän toi minulle. Nam :)

Myös toinen mukava nainen tuli käymään luonani. Sain meikkejä ja siis uusia meikkejä :D Leffaliput ja leffa eväs rahaa ja kaikkia ihania sisustus juttuja <3 Kiitos <3

En vain tajua mistä nämäkin enkelit tulevat elämääni. Onko enkeleitä tosissaan näin paljon mun ympärillä ? 

Tänään Elsa sai ekan postinsa <3 samainen kummi lähetti hänelle herkkuja ja kylläpäs herkut maistui niin hyvin että Elsa unohti että pitää myös pureskella :D

Sain minäkin samassa kirjeessä kaikkea ihanaa :)

Ja tänään sain joulukuusen :D ja yllätyksenä fazerin joulukalenterin :) ja joulukoristeita, kiitos niin paljon <3

Uskomattomia enkeleitä pyörii auttamassa mua !

Ja Elsa tuntuu kans et on tullut suojelemaan mua. Olin sairaalassa vatsakipujen takia niin taistelin kotiin koska rakastan Elsaa niin paljon <3 Jaksan taistella enemmän ja enemmän kun tiedän että Elsa tarvitsee mua ja mä Elsaa. Saan elämän lankoja enemmän käsiini kun on joku jonka kanssa jaan elämän. 

Kun on vaikeaa niin silloin joku tärkeä ihminen tai eläin on usein se joka jaksaa kantaa ihmistä päivästä toiseen. Surullista on se, että kaikilla ei ole sitä yhtä rakasta ihmistä/eläintä joka pystyy ja jaksaa kantaa väsyneen ja rikki menneen ihmisen päivästä päivään. On liikaa yksinäisiä ja rikkinäisiä. Haluisin edes yhtä ihmistä auttaa jaksamaan ja pääsemään yli vaikeista asioista. Se on vaikea tehtävä. Silti uskon että he jotka ovat joutuneet itse taistelemaan elämästä ovat parhaita auttamaan muita jotka taistelee samojen ongelmien kanssa. 

Oli muullakin aika kun tuntui ettei mulla ole ketään joka jaksaa kantaa taakkani ja kipuni yhdessä mun kanssa. Mutta tosiasiassa niitä oli mutten itse nähnyt ketään. Näin vain itseni ja kipuni. En muuta. Eli aina se ystävä tai perhe Einolle paras auttamaan. Vaan joku ihan muu. Mulla se oli lopulta O ja M. Tarvitsin ihmisen joka jaksoi ottaa puolet taakastani ja valitsemaan ne oikeat polut. Nyt matka heidän kanssaan on ohi ja jatkankin matkaa Elsan kanssa.