Paikalleen vai eteenpäin ?

Olen ollut loppuviikon siskon perheen luonna. Kuulin kaksi lausetta joita en voinut kuvitella että kuulisin koskaan. "Menen tädin mukaan ja hyvästelen äidin" ja "rakastan sinua yhtä paljon kun tähtiä on". Noi lauseet kantaa mut läpi elämän. Kaksi lausetta, mutta mulle ne oli paljon enemmän. Taidan olla tärkeä täti jota tarvitaan. Kukaan ei ole koskaan sanonut mulle mitään noin kaunista. Vieläkin haltioissani olen noista lauseista. Tuntuu että olen tärkeä. Ja haluankin olla tärkeä. Se kenen kanssa voi leikkiä ja olla vaan. 

Noi kaksi lausetta kun kuulin, tein ison päätöksen jonka toteutin jo. Erosin kaikista fb ryhmistä joissa kipu ja sairaus on pääasia. Jossa ihmiset masentuu enemmän. Joita lukemalla monille voi tulla psykosomaattisia oireita. Ja en väheksy kenenkää kipua tai sairauksia. Tosiasia on vain valitettavasti, että sellainen ilmapiiri ei ketään paranna. Se että "kilpaillaan" kenellä on eniten sairauksia tai muuta. Kahteen ryhmään jäin. Toinen on kuin perhe <3 Sieltä olen saanut ystäviä joita näenkin välillä <3 ja sielä ryhmässä kirjoitellaan hyvässä hengessä. Kaikkia tuetaan eikä lytistetä kommentoimalla vaikka "minä olenkin kokenut 5 kertaa enemmän leikkauksia kuin sinä, ole onnellinen". Tuon tapaisia huomasin liian monessa ryhmässä :( Tuolla ryhmässä myös ihan arkea ja juhlaa, elämää ja miten sen sanoisin,.. kaikki haluavat parantua. Toisessa on tärkeitä juttuja ja hyvä meininki.

Itselle oli tärkeä myöntää että ne tietyt ryhmät eivät kanna mua milläänlailla. Sielä se ilmapiiri on liian sairaus ja kilpailu henkisestä.  Ja tää on vain mun kokemus ja kaikki kokee erilailla asiat. Mutta monilla kipu voi tuntua voimakkaammalta jos henkisesti on huono olo. Se on sitä psykosomaattista oireilua ja sitäkin pitää hoitaa. Mä olen huomannut, kun henkisesti olen voinut hyvin niin ne kivut on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ja jos huonompi olo niin kyl ne kivut saa enemmän otetta ja annan niille liikaa huomiota. Nykyään olen huomannut hauskan piirteen itsestäni :D En jaksa kuunnella omaa valitusta että sattuu :D 

Neljän vuoden hoitokoti asumisen jälkeen voin paremmin kuin koskaan. Kukaan ei uskonut että asuisin joskus vielä yksin. Asuin vaativassa tehostetussa asumismuodossa, joka on Suomessa tehostetuin asumismuoto missä voi asua. Sairaala olisi tietenkin se missä saisi apua eniten, mutta sairaalassa ei voi asua. Sairaalahoidon jälkeen tuo asumismuoto on se tuetuin paikka. Sieltä harva kuntoutuu. 

Itse kuntoutumiseni lähti että myönsin asioita itselleni mitä moni ei koskaan myönnä. Sitten aloin avata silmiäni hiljalleen ja varovasti. Onneksi uskalsin avata silmäni ja nähdä maailman. Mulla on perhe ja ystävät <3 Ja vielä ihmisiä jotka halusi auttaa mua kotini rakentamisessa. Sain tuntemattomilta kaiken mitä koti tarvitsee. Verhot, kodin tavaroita, sisustusjuttuja, lamppuja ja paljon paljon muuta. Sain ihan uusia meikkejä, leffaliput, ruokaa, dvd elokuvia, lankoja, pesuaineita ja kaikkea. Kiitos teille kaikille jotka halusitte auttaa auttaa mua. Arvostan kaikkia yhtä paljon ja olen kaikista yhtä otettu <3 Kiitos <3 Sain myös ihania ihmisiä elämääni :) ! Elämä on ihmeellistä kun vain uskaltaa avata silmät. Nämä ihmiset lahjoituksillaan nostivat mut jaloilleni. Eli todella iso kiitos teille kaikille ! <3

Myös torstaina pääsin kampaajalle 1v4kk jälkeen. Leikattiin vaan kuolleet latvat pois. Ja se riitti :) En halua värjätä hiuksia... ja halusin vain ja toivoinkin pitkään et latvat leikattaisiin. Ne oli jo ihan karheat ja kuolleet ! Nyt ihana olo myös ulkoisesti :) Vaikka mulle sisäinen olo onnea tärkein mut välillä on kiva ulkoisesti tuntea olonsa hyväksi :) Ja meikit on siinä auttaneet paljon myös :) ! 

Elsa oli mummolassa. Elsa on sielä nauttinut mummon ja vaarin seurasta ja hemmottelusta. Sielä se on öisin vaatinut silittelyä ja kehrännyt öisin. Juossut matot rullalle ja vienyt palloa mummolle ja vaarille ja sit hän on palloa noutanut heille :) Auttanut kotitöissä ja kuulin että lakanoiden vaihto oli ollut Elsalle parasta. Elsa rakastaa juosta lakanan alle ja pomppia ja hän varmasti omasta mielestä auttaa vaikka yleensä vaikeuttaa ja hidastaa :D Elsa on kulkenut pitkin taloa häntä pystyssä ja ollut sielä kuin omassa kodissaan. Mulle niin tärkeää, että

Elsalla on tuollainen mummolla jossa hän on keskipiste ja sielä hänestä tykätään ja pidetään hyvä huoli kun äiti(minä) käyn jossain. Elsa on niin koiramainen ja ehdottomasti läheisriippuvainen joka ei kyllä pärjää yksin kotona yötä. Sillä nytkin kun lähden ja lähtisi mukaan ja kun tulen kotiin niin "kur pur" kuuluu niin kauan että pääsee syliin ja aloittaa tassuttelun ja kehräyksen. Niin ihana ja rakas <3 

Päätökseni on kulkea eteenpäin tulevaisuudessakin ! 

:)