Vuosi 2016 kuvina

 Tammikuu

Opettelin kutomaan kuvioneulotta. Kudoin aina yhteisissä tiloissa ja kävin mukavia keskusteluja muiden asukkaiden kanssa. Ne oli hyviä hetkiä hoitokodissa.

Helmikuu

 

Olin sairaalassa ja mulle vaihdettiin toimivampi kipulääkitys ja sen ansioista pääsin eroon useista lääkkeistä.

Maaliskuu

Täytin 24-vuotta ja äitini oli leiponut kakun :) 

Helmikuu

Olin koko helmikuun sairaalassa. Ja en pystynyt syömään mitä koko helmikuun aikana.

Toukokuu

Minulle laitettiin pic keskuslaskimokatetri ja pääsin sairaalasta kotiin ja kotona tippui suoneen ravinto ja nesteet.

Kesäkuu

Pääsin VIP tiloihin helsinkipäivän konsertissa ja tapasin Robinin. Ja tosi kiva tyyppi ❤

Heinäkuu

Aloin opetella taas syömään juomalla ravintolisiä ja syömällä pilttiä :) Ja irtisanoin hoitokodin vuokrasopimuksen !

Elokuu

Muutin omaan asuntoon elokuun 29 päivä joka on varmasti vuoden 2016 paras päivä !

Syyskuu

Tämä pieni vauvani Elsa tuli elämääni. Tämä kuva on otettu samana päivänä kun Elsa muutti luokseni. Ja meistä tuli perhe. Tätä päivää en unohda koskaan. Elsa on mulle rakkain ja tärkein koko maailmassa ❤ Tässä kuvassa Elsa on vielä niin pieni 💕

Lokakuu

Olin päiväristeilyjä jonka monet ihanat ihmiset mulle mahdollisti ja matkassa mukana oli ystäväni :)

Marraskuu

Oltiin Elsan kanssa jo erottamattomat ja nautin joka päivä siitä kun tajusin vihdoin että mulla on oma koti ja oma karvainen lapsi 💖

Joulukuu

Ensimmäinen oma joulukuusi. Ja sain joulun joka olin täynnä taikaa jonka tulen muistamaan aina ja iso kiitos M ja L 💖💖💖

Tässä pieni kooste vuodesta 2016, oli vaikea valita yksi kuva ja kirjoittaa pieni teksti koska joka kuukausi on mulle tapahtunut paljon hyvää ja huonoa. 

Silti vuoden 2016 kohokohdat olivat oma koti, Elsa ja ystävät 💖💖💖

Me juhlitaan vuoden vaihtumista kahdestaan Elsan kanssa kotona katsoen elokuvia ja leikkien ! 

Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille 💖💖💖

Vaikeat hetket

Mulla on kausia, hyviä ja huonoja. Somaattisesti siis. Tämäkin yö meni valvoessa. Kipuja, ota lääkettä. Ei apua. Sama kaava. Tiedän että osa syy kipuihin on sängyn vika. Mutten jaksa siitä puhua. Olen jo epätoivoinen sen asian suhteen että saisin jostain paremman missä pystyisi nukkumaan. Se siitä.

Mulla menee uusivuosi yksin. Tai siis Elsan kanssa eli en ole yksin. 

Väsyttää mutten saa unta. Nälkä mutta ruoka ei pysy sisällä. Hankalaa. Enkä jaksa hakea apua sairaalasta. Miten ihmeessä mun kroppa ees jaksaa tälläistä  ? Ja miten mieli on pysynyt perässä. Se vasta onkin ihme että psyyke on kunnossa. 

En haluisi valittaa. Mutta moni luulee että tanssin vain ruusujen kanssa. Joten ajattelin myös kirjoittaa näistä ei niin kivoista asioista.

Olen silti onnellinen kun on oma koti ja Elsa ❤

Toivon että vuodesta 2017 tulisi vielä parempi vuosi ! 

Mikä on tärkeintä

En halua ketään huolestuttaa. Mutten voi kovin hyvin. Uni ongelmat palasivat takaisin. Niin paljon stressiä. Laskuja ja laskuja. Sänky hajoaa alle. Elsan eläinlääkäri laskut. Kaikki kaatuu samaan aikaan päälle. 

Tuntuu että iso painava kivi painaa keuhkojani. Mutta yritän rauhallisesti hengittää.

Miten jaksan eteenpäin ? 

Pitää miettiä mikä on tärkeintä mulle. Se että voin hyvin. Mutta miten voin voida hyvin kun kaikki kaatuu päälle :(. Pitää yrittää hakea ja saada apua ajoissa.

Onneksi joulu oli joka antoi voimia mulle niin paljon että tiedän että mun ympärillä on ihmisiä jotka välittävät musta. Tiedän sen ja se antaa voimaa mulle jaksaa kaiken tämän läpi. Ja aionkin jaksaa. Nämä ovat vain hidasteita jotka pitää voittaa !

Ja uuden vuoden olen kotona yksin tai en yksin, olen Elsan kanssa kotona kahdestaan <3 

Pienen pieni pyyntö

Mulla on ongelma sängyn kanssa. Mutta en tiedä mitä kautta saisin apua... Olen saanut paljon apua kaikessa. Joten en usko enkä pyydä tätä asiaa. Mutta haluan kirjoittaa koska monille mun kaltaisille tämä on arkipäivää.

Mun sänky on rikki. Patjat on muiden vanhoja. Tiedän noloa monen mielestä, mutta kun ei vain ole varaa uuteen patjaan. Tarvitsisin uuden sängyn tai edes patjat. Rikkinäinen runko ei haittaa minua. Mutta patjat..... mulla on koko ajan enemmän selkä ja rintarangan aluella kipuja. Mutta monille jotka ovat nuorena sairastuneet ja saavat pientä eläkettä niin uusia patjoja ei osteta. Tiedän että joulu veli (eli brother...en osaa kirjoittaa) on henkilö jolla voisi olla resursseja auttaa. Kirjoitin hänelle mutta hän saa varmasti paljon avun pyyntöjä niin en odota vastausta. Mutta silti tuntuu että se on ainoa enää joka pystyisi auttamaan. Tarvisin uuden patjan vain siksi että se olisi selällle sopiva. Vaikka jonkun vanhakin kyllä kelpaisi mutta mulla on jo toisen ihmisen vanha patja.

 Ja kun mietin omaa tilannetta tajuan kuinka paljon on ihmisiä Suomessa joilla ei ole sitä mitä mulla on. Mulla on ihmisiä ympärillä jotka välittävät musta ja se on isoin rikkaus mulle. Mutta halusin vain kirjoittaa tästä koska edellinen postaus oli kuvia mun asunnosta joiden takia monet voivat ajatella että "kyllä tuolla meneehyvin rahallisesti kun on tuollainen koti". Ja ei pidä paikkaansa olen saanut paljon toisilta heille tarpeettomia tavaroita/verhoja tms joiden avulla tämä koti on rakennettu. 

Ainoa toiveeni joka on monille itsestään selvyys, on uusi sänky/patja. Harmittaa vaan että ne on niin kalliita :( itse pystyisin juuri ja juuri laittamaan 50e ja sillä ei saa patjaa. Mulla on skolioosi, kaksi pullistumaa S1&L5 nikamissa. Sekä selkärangan madaltumaa. Jonka takia olisi tärkeää olla kunnon patja jotta edes vähän kivut voisi rauhoittua...

Tämän halusin vain siksi kirjoittaa koska mulle tuli paha mieli kun kh hoitaja tokaisi että "osta uusi sänky ja kumpaan laittaa rahat kunnon sänkyyn vai muuhun" Hmm mihin muuhun laittaisin kun ei ole sitä ylimääräistä. En noin vain ostele ihan mitä vain. Tämän myötä toivon ettei kenenkää muun tarvitsisi kuulla että "osta vain" koska monilla ei ole sitä rahaa. 

Mutta jos jotenkin saisin joulun veljen kiinni tahtoisin esittää toiveeni hänelle. S-postia laitoin mutta ei varmasti pysty kaikkia lukemaan mitä hänelle lähettää. 

Vähän kuvia kodistani

Nyt alkuun... Olen halunnut jo pitkän aikaa näyttää kodistani kuvia. Mutta jotenkin mua hävettää laittaa kuvia kodistani. Monet tietävät taustani. Olen eläkkeellä. Eli monet tietää mitä se merkitsee. Mutta kun muutin omaan kotiin sain todella paljon apua tuntemattomilta ihmisiltä. Ja sain todella paljon ihan uutta ja käytettyä. Sain ensinnäkin Vallilan verhot ihmiseltä joka auttoi minua. Pelkään että moni miettii miten tolla on varaa... ei mulla ole :/ Olen kaiken saanut tai ostanut halvalla. Ja myös silloin kun olin 15-vuotias keräsin muumi astioita ja lahjoina on tullut muutakin mitä keräilen. Näkyvät kuvissa kyllä. Ja käytin silloin kaikki kesätyö rahat Muumi tms koriste juttuihin ja ne onneksi pysyivät tallessa kun asuin hoitokodissa.

Iso kiitos kaikille jotka auttoivat mua rakentamaan asunnosta kodin itselleni ja Elsalle. 

    Eteinen 

   Keittiö

   Säilytystilaa 

   Kylppäri

   Sänky/sohva ja joululahjaksi saamani 

   uuden muumipussilakanat <3

  

   Olohuonetta :D

   Koulu/askartelu pöytä 

   Ruokapöytä nurkkaus

   Elsan nurkkauksesta osa vain

   Vitriinii jossa tavaroita Elsalta suojattuna

Mä rakastan mun kotia niin paljon <3 Täällä mä viihdyn ja täällä mulla on hyvä olla, omassa kodissa <3 

Pieni teksti joulusta

Mietteitäni joulusta, Joulussa on parasta joulun taika. En muista koska olisi ollut tälläistä joulun taikaa. 

Tänä vuonna sain kokea erilaisen joulun 💖 

Jossain kohtaa olin jo aika epätoivoinen. Sitten tapahtui IHME 💖🎄 Joulu saapui mun sydämeen ja sain kokea sen joulun taian minkä viimeksi olen kokenut lapsena. 

Joulussa on todellakin taikaa ! Huomasin olevani ystävän ja hänen perheen kanssa viettämässä joulua. Sain tutustua moneen uuteen todella ihanaan ihmiseen 💖 

Jouluna kiltit saavat lahjoja... Lahjat eivät todellakaan ole tärkeimpiä. Vaan seura ❤ Silti pakko kertoa että taisin itsekin olla tosi kiltti tänä vuonna. Lahjoja ilmestyi paljon 😃❤ Ja tosiaankaan en odottanut lahjoja. Sitten niitä oli kassillinen edessäni. Kyllä siinä tuli olo että jotain on tullut oikein tehtyä kun sain oikeesti pohjoisesta asti lahjoja. 

Eli koin sen joulun minkä moni aikuinen menettää kun kasvaa aikuiseksi. Ja monet sanovatkin että lapsuuden joulut oli parhaita ja kaipaa niitä. Kaipaan minäkin, mutta nyt vähemmän koska sain sen parhaan joulun kokea, vielä aikuisenakin 🎄💕💕💕

Sain joulun joka palautti uskon joulun taikaan. Ja myös sain kokea erilaisen joulun ja tämä erilainen joulu ja sen antama voima kantaa mua taas pitkään ja pitkälle. Olen niin onnellinen kaikille jotka mahdollisti mulle joulun jossa oli taikaa. Ihmisiä ympärillä ja olen onnekas kun sain tutustua niin moneen ihanaan ihmiseen. 💕

Suurimmat kiitokset kuuluu perheelle joka avasi oven heille eileen ja otti mut vastaan hyvin ja vietin ihanan aatto illan heidän kanssaan 💖 Ja tontulle joka on varmasti ahkerasti seurannut mua ja saanut selville mistä minä tykkään. Vaikken lähettänyt kirjettä joulupukille. Niin silti tämä ihana tonttu yllätti mut lahjoilla ja vielä sellaisilla jotka olivat täydellisiä. 💖💖💖 tonttu olet tärkeä ❤ ja ystäväni ja sinun perheesi olette tärkeitä ❤

Joulussa on taikaa 💕🎄🎄🎄

Kiitos myös kaikille mun ystäville ja perheelle kuluneesta vuodesta ja toivon että ensi vuodesta tulee vielä parempi 💖💪💪💪

P.s en uskalla mainita nimiä kenestä puhun koska kun kirjoitin tätä niin en pystynyt kysymään lupaa. Mutta tiedän että nämä tunnistavat itsensä 😉

Ja pakko oli kirjoittaa koska tällä hetkellä olen maailman onnellisin ihminen ja nyt on akut ladattu ensi vuoteen 💪💪💪

Olen onnellinen ja kiitollinen elämästäni vaikken aina tanssi ruusujen kanssa. Niin nyt nekin hetket kun ryömin pohjamudassa on voitettu 💪💪💪

Olen henkisesti ja myös ehkä fyysisesti vahvempi kuin koskaan 💖💪💖

Ja sain myös todella ison avun yhdeltä ihmiseltä ❤ Sen avulla pystyn nauttimaan joulusta ilman huolia. Kiitos ❤ En halua blogiini kirjoittaa tästä enempää vain ihan siksi että kaikkea en blogiini kirjoita. Mut varmasti tästäkin teen vielä ihan oman postauksen 😉

Diabetes ja minä

Mun diabetes on mörkö joka piilee nurkan takana, kun on hereillä. Diabetes eli nimeltä mörkö. Mörkö kun nukkuu niin saan elää aika tavallistakin elämää. Kunhan vain pistän aamulla ja illalla pitkävaikutteiset insuliinit ja joka aterialla lasken hiilihydraatit ja pistän pika insuliinia sen mukaan paljonko hiilareita syön. 

Mörkö kun on hereillä niin se hyppii koko ajan nurkan takana ees taas. Joko se jaksaa pitää sokerit niin korkealla että mulla on koko ajan hyperglykemia. Tai sokerit tippuu vaarallisen alas eli silloin mulle tulee hypoglykemia. Kumpikaan ei ole toivottu vieras. Ja molemmat vaikuttaa mun elämää. Korkeat sokerit vaikuttaa siten että olen väsynyt ja en pysty keskittymään mihinkään ja huono olo. Alhaiset sokerit vaikuttaa että tuntuu että taju lähtee ja alan tärisemään. Huono olo ja tosi kamala nälkä.  

On onneksi aikoja kun diabeteksen hoito on hyvässä tasapainossa ja sokeri arvot on hyviä. Mut sit kun ne sahaa ylös alas. On vaikeaa saada sokeri arvoja tasoittumaan. 

Olen tottunut elämään tämän sairauden kanssa joten sinänsä tämä ei ole sairaus enää minulle. Tämä on vain osa elämää. Minä pistän insuliiniä koska haimani ei pilko sokereita. Joku taas tekee jotain muuta mitä minä en normaalisti tee. Esim

En tupakoi. En koe pistämistä mitenkään vaikealta tai rajoittavalta.

Mutta loppuun kommentteja mitä kysymyksiä/mietteitä olen kuullut ystäviltäni ja tutuilta. Ja vastaan niihin.

"Ethän sä voi syödä karkkia" - Voin syödä karkkia ihan kuin ennen. Pistän vain pika insuliiniä sen verran paljonko syön hiilareita. 

"On varmasti kamalaa kun ei voi käyttää sokeri tuotteita, löytyykö kaikista sokerinton vaihtoehto?" - Voin käyttää sokeri tuotteita eli juoda tavallista tuoremehua, ei tarvitse juoda vain sokerittomia mehuja. Ja kaikista ei löydy  sokeritonta vaihtoehtoa. Eikä tarvitse ! Voin syödä samanlailla kuin muutkin. Tavallista ja terveellistä kotiruokaa. Ihan maalaisjärki riittää :) 

"Jos sulla laskee sokerit niin mistä tiedän paljonko pistän insuliinia sulle vai mitä teen" - Jos ihmisellä on matala verensokeri niin se tarvitsee sokeria ! Ei missään nimessä insuliinia. Eli pieni kertaus. Haima pilkkoo sokereita terveellä ihmisellä. Diabeetikolla (1tyypin) haima ei pilko sokeria, vaan insuliini mitä pistetään pilkkoo sokerit haiman puolesta, koska haima ei toimi.

Noita on paljon lisää :D Kuten moni miettii et eihän ne voi leipoa mitään missä on sokeria koska diabeetikolta on sokeri kielletty. Sokeria ei ole kielletty :D ! 

Kotona ja viikon kuulumisia

Olin alkuviikon sairaalassa mut nyt onnelllisesti kotona. Jouduin osastolle, koska diabetekseni hoitotasapaino horjui. Mulla ei verensokerit pysyneet suolistosairauteni takia. Joten tarvitsin lisä sokeria suoneen. Ja nyt suunnitteilla ravitsemushoito suoneen öisin, jotta päivän voin elää tavalllisesti. 

Elsa nautti alkuviikon mummolassa onnellisesti :) !

Tänään teki mieli leipoa pipareita koska kadonnut joulumieli löytyi, kiitos L <3

Elsa oli sitä mieltä että hän leipoo...

Kuitenkin Elsa joutui vain katsomaan :D 

Valmiina piparit ja oli pakko tehdä M&E !

Nyt en vain voi noita syödä mutta tuovat tuoksua ihanasti ja luo tunnelmaa :) 

Uneton laaksossa

Uneton mutten uneton. Eli mulla vaan teki mieli vähän laitella kotia. Sen minkä pystyin. Ihana rauhallinen koti-ilta takana. Elsan kanssa otettiin joulukortti kuvia. Mikään ei onnistunut niinkuin ajattelin. Mutta kuva kuvastaa Elsaa :D

Mietin elämää jälleen. Miksi ja miksi ja aina miksi. Olen onnellinen että olen elossa vielä. Ja onnellisempi kuin koskaan. Asiat rullaa ja kaikki on hyvin. 

Jätän tekstin tähän. :) 

Rakkaat ystävät

Mietin usein miksi minä sairastuin. Ennen sairauteni oli elämäni, nykyään vain osa elämääni. 

En olisi tutustunut moneen mulle tärkeään ystävään. En olisi kokenut näin paljoa. En olisi minä.

Ystäviä joita olen saanut elämääni ovat mulle tärkeimpiä. Olen onnellinen jokaisesta ystävästä jonka olen matkallani saanut <3 Yhtäkään en vaihtaisi pois ! 

Lauantaina olin ystävän luonna ja oli ihanaa <3 Ihminen joka ymmärtää mua niin paljon ja mä toivon että hän kokee että ymmärtäisin myös häntä. Koska ymmärrän todellakin. Ja sit illaksi suuntasin toisen ystävän luo joka teki herkullista mozzarellapastaa ja koristeltiin piparkakkutaloja :) Mukavaa oli !

Lauantain illan kruunasi kun ystäväni kertoi että olisin tervetullut heille <3 Kaikki asiat sina järjestyy <3 Kiitos L kutsusta ja haluan todellakin tulla teille <3 

Tällä hetkellä olen onnellinen ystävästäni <3 !

Tasan kaksi vuotta sitten

Tasan kaksi vuotta sitten mulla oli elämäni isoin leikkaus joka muutti mun elämäni. Virtsa-avanne. Rakkoni poistettiin. Ja nyt elän elämäni onnellisinta aikaa ! Olen vahvempi kuin koskaan. Mulla on kaikki aineet onnelliseen elämään. Eli Elsa, perhe, ystävät ja oma koti <3 

Tasan kaksi vuotta sitten nukuin vielä tähän aikaan. Heräsin vasta 4.12.2014. Silti tämä onnea päivä kun minulle tehtiin avanne. Kaksi vuotta elänyt avanteen kanssa. Ja aika sopuisasti kaikenlisäksi :) ! 

Nytkö jo ?

Paljon kirjoitettavaa joista kaikista voisi kysyä"nytkö jo"

Olin polilla ja multa todella kysyttiin lopullista uloskirjausta kokonaan. Aluksi olin nytkö jo ? Mutta sitten rauhallisuuden tunne valtasi mut. Hei mähän olen jo kuoleman kamppailun todella voittanut. Polilta kun lähdin olin iloa ja päättäväisyyttä täynnä. Mähän voitan kaikki taisteluni vielä kun tän pahimman voitin. Ja Elsa oli iso asia myös mikä vaikuttanut mun vointiin. 

Huolehtiakseni Elsaa mun on huolehdittava itsestäni. Ja totta vie, niinhän olen tehnyt. Elsa on mulle maailman tärkein ja rakkain. Toi karvalapsi on mun lapsi vaikka karvainen ja nelijalkainen onkin. Minä ja Elsa olemme pieni perhe. 

Tuo uloskirjaus merkitsee mulle paljon. Toivoa, terveyttä ja tulevaisuutta. Nyt henkisesti "tasapainossa" ja sieltä puolelta uloskirjaus merkitsee niin paljon mulle. V.2011 olen sielä ollut ja nyt luulen olevani valmis ja varmuutta tuo se, että uloskirjaus oli sen tahon mielipide. Ei mun pyyntö tai toive. Sieläkin nähty että nyt ne näkymättömät haavat on parantunut ja särkynyt mieli/sielu on korjattu. 

Mua yksi asia ärsyttää, ahdistaa ja suututtaa on kh. Kotihoito siis. Se toimii ja kaikki on hyvin, ainakin vielä. Mutta en voi hitaudelleni mitään. Enkä liikuntavammoilleni. Ei ne ymmärrä koska olen nuori. Ei se haittaa ! Koska tiedän ettei kukaan 24-vuotias haluisi olla riippuvainen toisista ihmistä että pärjää omassa kodissa. Mun ikäiset asuu yksin tai puolison tms kanssa. Opiskelee käy töissä. Ja voin sanoa että mielummin kävisin sitä koulua ja tekisin ohella töitä saadakseni rahaa elämiseen. Mun kohdalla se ei vain ole niin. Tiedän monta mun ikäistä joilla jokin sairaus vaikuttaa toimintakykyyn ja ei voi laittaa samaan lokeroon kaikkia. 

Ja nyt kyse fyysisestä terveydestä.

Noh mä suunnittelen miten pärjäisin ilman heidän apua. Ja vuoden päästä kun kirjoitan tätä haluan että kh vain hoitaa lääkeeni ja ravintolisäni. Nyt loistava avustaja ja vuoden vaihteen jälkeen mulla aloittaa uusi avustaja joka on kans loistava. Ehkä keksin heidän kanssaan paljon miten pärjätä enemmän yksin fyysisesti. Ja vuoden päästä olisi ihana pärjätä täysin yksin omasss kodissani. Tarvitsen paljon paljon paljon fysioterapiaa, aikaa ja apua jotta löydän keinot selvitä arjesta. Ja motivaatio löytyy jo valmiiksi ! Ja periksi en anna ! 

Ja vielä olin perjantain iltana elokuvissa katsomassa "viiru ja pesonen paras joulu ikinä" ihana elokuva ja toi joulumieltä lisää <3 Kiitos M kun mahdollistit tän arjen suuren ilon <3 Ja kiitos T kun lähdit ja oli ihana ilta ! Tuntui elämä taas "tavalliselta". Siltä mistä unelmoin. Blogini nimi harvinainen unelma tarkoittaa että mun unelma on elää "tavallista" elämää. Monille itsestäänselvyys. Ei kaikille ! Ja mulla on harvinaisempi unelma. Elää "tavallista" elämää. Ja nyt tän viikon jälkeen uskon unelmaani enemmän. 

Ihana viikko ! Ja joki nyt olen lähempänä mun unelmaani ? Joko nyt pärjään täysin yksin ? Joko nyt olen terve henkisesti ? Ainakin mun näkymättömät haavat on kiinni ja särkynyt sieluni on korjattu. Eli henkisesti taidan olla terve ihan virallisesti :)

Täällä mun lapseni innoissaan on avannut joulukalenterin luukut :D Ihana Elsa <3

 

P.s me kirjoitellaan Elsan kanssa ensimmäisestä yhteisestä mummola reissusta ja siel on myös tädin murutkin mukana. 

Ote vanhasta blogista. osa 1 AVANNE

Tämä postaus on kopioita vanhasta blogistani. Halusin tämän että voisin kertoa teille uusille lukijoille sairauksistani. Ja tässä kerron virtsa-avanteestani. Ja ajattelin tänne muutenkin jakaa vanhoja postauksia. Niin pääse kärryille, miksi muuttaminen omaan kotiin oli iso asia. Mikä mulla oli että asuin "hoitokodissa" ja niin poispäin. 

Ja aion jakaa vanhoja kirjoituksia tai kirjoittaa uusia postauksia sairauksistani että saatte kiinni vähän siitä miksi olen eläkkeellä js pitkäaikaissairas ja liikuntavammainen.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Avanne

Ajatellin kertoa avanteestani sillä tässä uudessa blogissani en ole kertonut avanteestani. 

3.12.2014 elämäni muuttui pysyvästi. Rakkoni poistettiin ja tehtiin pysyvä virtsa-avanne. Käytän pysyvää siksi koska avanteet sekoittuvat niillä ihmisillä jolla ei ole avannetta. Myös niillä joilla ohutsuoli-tai paksusuoliavanne ei välttämättä tiedä paljoa virtsa-avateesta vaikka ulkonäkö avanteillla on sama.

Siispä olen kertoasseani muille olen saanut lohduttavia sanoja. "Kyllä sä vielä sen pois saat", "onneksi nykyään avanteet on usein väliaikaisia" "koska sun avanne poistetaan?".

Rakon poisto on aina lopullista ja avanne pysyvä. Vielä ei ole tehty rakon siirtoja. 

Kuitenkin monia elimiä kuten maksa,munuainen,keuhkot,sydän ja suolistoa voidaan siirtää ihmiseltä ihmiselle. Mutta eihän sitä tiedä jos joku keksisi tehdä elinsiirtona virtsarakkoja joskus.

Diagnoosi joka mulla oli ennen leikkausta oli neurogeeninen rakon toiminnallnen tyhjenemishäiriö (vaikea-asteinen) Mutta nyt kun olin sairaalassa huhtikuusta ja vieläkin olen. Kun mahani toimii väärinpäin. Ja saan ravintoa suoneen. Nyt lääkärin mielestä oireet kun viittaa vahvasti perinnölliseen niin helpottaa mun hoitoa kun sain sen 99% diagnoosin. Ja kyseinen syndrooma selittää rakko sairauteni ja vatsa/suolisto ongelmani myös. Mutta haluan nyt kertoa avanteestani :) 

Ennen avannetta mun elämä oli kamalaa. Kipua. Mulla oli cystofix. Sen kanssa elämäni oli tosi vaikeaa ja kivuliasta. Jouduin lopettamaan rakkaan harrastukseni ratsastuksen huhtikuussa 2014, kun tuntien jälkeen letkuni oli täyttä verta ja vuoto saattoi kestää päiviä. Samalla keskeytin klinikka eläintenhoitaja opintoni. Se ala on edelleen mulle rakas mutta nyt liikuntavamma estää sen työn tekemisen. Ennen cystofixin kanssa työharjoittelut eivät sujuneet kun alamaha oli kipeä koko ajan. Ja samalla verta vuoti letkuuni, kun töissäkin se pääsi raapimaan rakkoa. Mutta joulukuussa 2014 kivut helpotti mutta sitten epiduraalin poiston jälkeen järkytyksenä vasen jalka oli tunnoton ja edelleen on. Eli polvesta alaspäin halvaantui. Ja tilalle tuli vasempaan jalkaan krooninen neuropaattinen kipu.

Mutta toi jalka on tosi pientä sen rinnalla kuinka paljon avanne sai mun elämän muuttumaan elämisen arvoiseksi. Psyykkinen vointi parani tosi paljon.

Avanteen kanssa eläminen on yhtä antoisaa kun olisi terve ja ilman avannetta. Avanne ei itsessään kyllä pilaa elämässä mitään eikä juuri rajoita. (Syvänmeren sukellusta ja taistelulajeja ei suositella, eli ainoat joita avanteen kanssa "ei voi tehdä")

Tässä kuva leikkauksen jälkeen. (Huono kuva) 

Mun paranemis prosessi alkoi kun pääsin  vuodeosastolle teho-osastolta jonne menin siis suunnitellusti pitkän leikkauksen takia. Leikkaus kesti kokonaisuudessaan 11h.

Ensiksi mun hoitaja kysyi mikä on avanteeni nimi. Nauroin ja sanoin että ei sillä ole nimeä. Mutta hoitaja kertoi että jos annan sille nimen niin se helpottaa mun päätä hyväksymään niin ison muutoksen. Ja sanoin sitten että se on Seela. Ja Seela on on ollut aina. Ja nyt 1,5 vuoden jälkeeen sen nimeäminen oli viisasta. Koska kroppa muuttuu leikkauksen jälkeen niin on päällä paljon tehtävää. Hyväksyä muutokset kehossa ja oppia hoitamaan avanne itse.

 Mä sain aloittaa vasta 7viikon jälkeen itse vaihtamaan sidosta ja viikon verran vaihdoin itse ja elinvain viikon ehdin harjoitella kun pääsin kotiin ja olin siis 2kk sairaalassa ja sitten pääsin kotiin. Alussa se oli hankalaa. Varsinkin kun sitä pissaa valuu ja sitä ei pysty kontrolloimaan. Ja ihon täytyy olla täysin kuiva että sidos pysyy kiinni. Alussa avanne falskasi usein. Mutta johtui kyllä siitä että sen hoitaminen oli vaikeaa. Nykyään se enään tosi harvoin falskaa. Ja osaan leikata juuri oikean kokoisen ja muotoisen reiän nykyään. Opin tuntemaan avanteeni eli juuri sen suolen pätkän koon ja muodon. Nyt vasemman käden hermovamman takia en sidosta pysty vaihtamaan yksin ja saan siinä apua onneksi.

Käytin ylivuoden kirkasta pussia koska sain mielenrauhaa kun näin suolen pätkän. Pelkäsin että se menee sisään. Mutta mulle sanottiin että se on turha pelko. Kuvassa sidos mitä käytin sen yli vuoden.

Käytän nyt sensura mio sidosta ja ihana iholle ja pysyy hyvin ja ei hikoiluta. Erittäin ihana pussi ja vaatteiden alta se ei näy.

Nykyään en edes muista että mulla olisi avanne tai että poikkeisin muista ihmisistä. Tulin toimeen uuden kehon kuvan kanssa. Ja elän nauttien omasta kehostani kaikkine pusseineen ja arpineen. Ja nyt kun rakkoni on poistettu niin voin keskittyä henkiseen vointiin enemmän. Enää huoli elämästä ja letkuista sun muista on historiaa. Avanne toi paljon elämän halua takaisin. Ne rakko kivut oli todella invalisoivia. Vaikka jalka ei toimi kunnolla en kadu ollenkaan. Enkä kanna kaunaa kirurgille tai kellekään. Ei kukaan tahalleen halunnut mun jalkaa toimimattomaksi. Se vain on nyt näin. Ja näillä korteilla eteenpäin.

Alhaalla kuva kun sain ekaa kertaa farkut jalkaani cystofixi vuosien jälkeen ja samalla kertaa ekan kerran avanteen kanssa :) 

Avanne on mun supersankari joka sai mun psyykkeen kuntoon. Ja mulla avanneleikkaus oli enää vika vaihtoehto ja pääsin leikkaukseen nopeasti. Olin jonossa yhden viikon. Ja kiitän edelleen urologia ja osastoa missä mua hoidettiin. Kiitos kaikille jotka hoiti mua silloin <3

Avanne leikkaushan oli joulukuussa ja olin joulun ja uudenvuoden ja loppiaiseen yli helmikuun alkuun asti sairaalassa. Mulla oli oma huone koko ajan. Mulla oli omat muumilakanat myös. Ja hoitajat jaksoivat järjestää mulle oman pienen joulun. Sain sairaalan joululahjani ja joulu herkkuja mutta syömään en pystynyt juurikaan koska ohutsuolta oli leikattu pätkä pois. Ja mulle syntyi pieni tukos. Mutta se hoitui nenämahaletkulla pois. Sain todella hyvää hoitoa vaikka diagnooseissani on sellainen diagnoosi joka vaikuttaa monella negatiivisesti elämään. Ja se on tunne elämältä epävakaa persoonallisuushäiriö. Sen takia olen monesti saanut tosi huonoa hoitoa sairaalassa. Nyt se ei vaikuttanut hoitooni yhtään. Suomen paras urologi leikkasi mut ja samalla tosi mahtava hoitaja tiimi hoiti mua ja kohteli mua tosi hyvin. Edelleenkin tykkään moikata kun näen heitä meikussa käydessäni. 

Ja nyt 2016 vuonna tuo psyykkinen diagnoosi on kumitettu pois ja tunnen taas olevani kunnon kansalainen. Tuo diagnoosi on sellainen että mulle tuli olo että olen kakkos luokan kansalainen. Nyt psyyke on parantunut ja sen osilta lääkkeetön myös. Avanne siis oikeesti auttoi fyysisesti ja yllättäen vielä positiivisella tavalla mun henkistä hyvinvointiani.

Kenelle sydän ?

Moi 

Eileen oli laser hoito ja tehoja nostettiin joka on hyvä juttu. Tänään vaan loikoillut ja ollut. Huomenna myös aion levätä. Perjantaina on fyssari ja diabetes poli. 

Oon alkanut miettimään paljon menneisyyttä. Jotenkin kirja elämästäni voisi olla tosi terapeuttista mulle. Tarvisin siihen tueksi kaikki sairaalan paperit. Kävin niin ison elämän myrskyn läpi etten halua palata enää takaisin sinne. Haluan varmistaa että mieleni pysyy tässä vaikka fyysinen ei. Uskon että itse voin mieleeni vaikuttaa tosi pitkälle. Kirja missä olisi vuodesta 2009 alkaen tapahtumat siihen kun muutin omaan kotiin 2016. Sen avulla saisin käsiteltyä kokonaisvaltaisemmin omaa elämääni. Haave on vain lähinnä itseä varten tehdä se. Olisi se silti hienoa jos joku voisi hyötyä tarinastani ja toipua. 

Blogiini voisin myös mutta se olisi ehkä kuitenkin liian rankkaa laittaa nettiin. Ja en halua tukea ketään väärille poluille. Eli en halua laittaa tänne niin tarkasti mitä kirjaan. Haluan antaa toivoa kaikille. Jos masentunut lukee vain masennus aiheisia juttuja niin monesti se mielikin laskee. Huomasin tän kun olin nuori ja luin jotakin blogeja syömishäiriöistä ja muusta niin kyllä ne oireet paheni. Ja silloin innoissani niitä luin. Hain vinkkejä sun muuta. Nyt tajuan että se oli itsessään jo itsensä satuttamista kun luin niitä tekstejä ja katsoin kuvia. Ja nyt kun ymmärrän en halua ketään tämän blogin takia sairastuttaa enempää. Haluan keskittyä kuntoutumiseen ja elämiseen.

Aion julistaa tulevan vuoden 2017 kuntoutumisen kulta ajaksi, jolloin toivon että elän vakaasti ja voin vieläkin paremmin :) Eläminen on paras lahja kaikista <3 

Ja vielä kuva Elsasta miten hän katsoinassmulls kun heräsin. Tuollainen kun on tuossa vieressä niin jokainen aamu kun avaan silmäni olen onnellinen <3 

Paikalleen vai eteenpäin ?

Olen ollut loppuviikon siskon perheen luonna. Kuulin kaksi lausetta joita en voinut kuvitella että kuulisin koskaan. "Menen tädin mukaan ja hyvästelen äidin" ja "rakastan sinua yhtä paljon kun tähtiä on". Noi lauseet kantaa mut läpi elämän. Kaksi lausetta, mutta mulle ne oli paljon enemmän. Taidan olla tärkeä täti jota tarvitaan. Kukaan ei ole koskaan sanonut mulle mitään noin kaunista. Vieläkin haltioissani olen noista lauseista. Tuntuu että olen tärkeä. Ja haluankin olla tärkeä. Se kenen kanssa voi leikkiä ja olla vaan. 

Noi kaksi lausetta kun kuulin, tein ison päätöksen jonka toteutin jo. Erosin kaikista fb ryhmistä joissa kipu ja sairaus on pääasia. Jossa ihmiset masentuu enemmän. Joita lukemalla monille voi tulla psykosomaattisia oireita. Ja en väheksy kenenkää kipua tai sairauksia. Tosiasia on vain valitettavasti, että sellainen ilmapiiri ei ketään paranna. Se että "kilpaillaan" kenellä on eniten sairauksia tai muuta. Kahteen ryhmään jäin. Toinen on kuin perhe <3 Sieltä olen saanut ystäviä joita näenkin välillä <3 ja sielä ryhmässä kirjoitellaan hyvässä hengessä. Kaikkia tuetaan eikä lytistetä kommentoimalla vaikka "minä olenkin kokenut 5 kertaa enemmän leikkauksia kuin sinä, ole onnellinen". Tuon tapaisia huomasin liian monessa ryhmässä :( Tuolla ryhmässä myös ihan arkea ja juhlaa, elämää ja miten sen sanoisin,.. kaikki haluavat parantua. Toisessa on tärkeitä juttuja ja hyvä meininki.

Itselle oli tärkeä myöntää että ne tietyt ryhmät eivät kanna mua milläänlailla. Sielä se ilmapiiri on liian sairaus ja kilpailu henkisestä.  Ja tää on vain mun kokemus ja kaikki kokee erilailla asiat. Mutta monilla kipu voi tuntua voimakkaammalta jos henkisesti on huono olo. Se on sitä psykosomaattista oireilua ja sitäkin pitää hoitaa. Mä olen huomannut, kun henkisesti olen voinut hyvin niin ne kivut on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ja jos huonompi olo niin kyl ne kivut saa enemmän otetta ja annan niille liikaa huomiota. Nykyään olen huomannut hauskan piirteen itsestäni :D En jaksa kuunnella omaa valitusta että sattuu :D 

Neljän vuoden hoitokoti asumisen jälkeen voin paremmin kuin koskaan. Kukaan ei uskonut että asuisin joskus vielä yksin. Asuin vaativassa tehostetussa asumismuodossa, joka on Suomessa tehostetuin asumismuoto missä voi asua. Sairaala olisi tietenkin se missä saisi apua eniten, mutta sairaalassa ei voi asua. Sairaalahoidon jälkeen tuo asumismuoto on se tuetuin paikka. Sieltä harva kuntoutuu. 

Itse kuntoutumiseni lähti että myönsin asioita itselleni mitä moni ei koskaan myönnä. Sitten aloin avata silmiäni hiljalleen ja varovasti. Onneksi uskalsin avata silmäni ja nähdä maailman. Mulla on perhe ja ystävät <3 Ja vielä ihmisiä jotka halusi auttaa mua kotini rakentamisessa. Sain tuntemattomilta kaiken mitä koti tarvitsee. Verhot, kodin tavaroita, sisustusjuttuja, lamppuja ja paljon paljon muuta. Sain ihan uusia meikkejä, leffaliput, ruokaa, dvd elokuvia, lankoja, pesuaineita ja kaikkea. Kiitos teille kaikille jotka halusitte auttaa auttaa mua. Arvostan kaikkia yhtä paljon ja olen kaikista yhtä otettu <3 Kiitos <3 Sain myös ihania ihmisiä elämääni :) ! Elämä on ihmeellistä kun vain uskaltaa avata silmät. Nämä ihmiset lahjoituksillaan nostivat mut jaloilleni. Eli todella iso kiitos teille kaikille ! <3

Myös torstaina pääsin kampaajalle 1v4kk jälkeen. Leikattiin vaan kuolleet latvat pois. Ja se riitti :) En halua värjätä hiuksia... ja halusin vain ja toivoinkin pitkään et latvat leikattaisiin. Ne oli jo ihan karheat ja kuolleet ! Nyt ihana olo myös ulkoisesti :) Vaikka mulle sisäinen olo onnea tärkein mut välillä on kiva ulkoisesti tuntea olonsa hyväksi :) Ja meikit on siinä auttaneet paljon myös :) ! 

Elsa oli mummolassa. Elsa on sielä nauttinut mummon ja vaarin seurasta ja hemmottelusta. Sielä se on öisin vaatinut silittelyä ja kehrännyt öisin. Juossut matot rullalle ja vienyt palloa mummolle ja vaarille ja sit hän on palloa noutanut heille :) Auttanut kotitöissä ja kuulin että lakanoiden vaihto oli ollut Elsalle parasta. Elsa rakastaa juosta lakanan alle ja pomppia ja hän varmasti omasta mielestä auttaa vaikka yleensä vaikeuttaa ja hidastaa :D Elsa on kulkenut pitkin taloa häntä pystyssä ja ollut sielä kuin omassa kodissaan. Mulle niin tärkeää, että

Elsalla on tuollainen mummolla jossa hän on keskipiste ja sielä hänestä tykätään ja pidetään hyvä huoli kun äiti(minä) käyn jossain. Elsa on niin koiramainen ja ehdottomasti läheisriippuvainen joka ei kyllä pärjää yksin kotona yötä. Sillä nytkin kun lähden ja lähtisi mukaan ja kun tulen kotiin niin "kur pur" kuuluu niin kauan että pääsee syliin ja aloittaa tassuttelun ja kehräyksen. Niin ihana ja rakas <3 

Päätökseni on kulkea eteenpäin tulevaisuudessakin ! 

:) 

Se eka alamäki josta alkaa ylämäki

Halusin kertoa että kaikki ei ole hyvin. Mutta en vielä enempää. Kerron kun pystyn.

Mutta otan tän alamäen uuden ylämäen alkuna. Kun pohjalla käy niin sieltä kiivetään ylöspäin.

Halusin kertoa että noin viikon en päivitä blogia. Olen perheeni ja ystävien kanssa.

Nyt annan aikaa itselleni. Samoin myös muissa someissa tulen olemaan vähemmän. Mutta saa mut kii silti viesteillä ja puheluilla totta kai !

Joskus on vaan hyvä pitää taukoa netti maailmasta. Ja keskittyä tärkeimpään, elämään !

Nähdään taas kohta :) 

Kuulumisia

Moi ja anteeksi pieni tauko. On ollut kaikkea tässä. Nyt taas rauhoittuu elämä tai no paperi asiat sun muut on tehty. Mutta olen menossa siskon luo. Ja odotan innolla sitä. Ja kampaajallekin pääsen ensi viikolla. Latvat vain leikataan :)   

Viime päivinä on ollut kaikenlaista. Diabetes oireilee.. hypoja on liikaa. En saa syötyä ja paino on lasku suunnassa. Nyt saan diasip ravintolisä juomia joko ne toimisi paremmin. Mutta nutridrinkit silti pysyy. Avanne on ok mut suolisto romuna. Ja asiat on ihan hyvin.

Toivon et nää hypot loppuisi... Tiedän että pitäisi syödä, mutta ei se niin helppoa ole, en tunne nälkää. Ja sit kun syön ei kaikki sula ja sit on vatsa kipeenä. Nyt aika paljon mehukeittoa kulunut ja tietenkin sokeritonta. Pitäisi varmaan siirtyä siihen missä on sokeria. Se ei vaan auta kun se ei ole pitkä sokeri. Hiilarit mistä vapautuu sokeria hitaasti on hyviä ja pitää sokerin tasaisena. Karkit sun muut sokeri tuotteet on nopeita ja nostaa sokerin nopeaa mutta se myös laskee nopeaa. Nyt ostin hunajaa että saan sitä kun hypo iskee. 

Tänkim arvon sain kun join kaks nutridrinkkiä, jugurttia, vanukasta, tuoremehua, suklaata ja hunajaa. Oli iso työ saada 2.1 nousemaan...

Voisin ensi viikolla kertoa Elsan kuulumisia :) Elsa kasvaa ja oppii uutta koko ajan <3

<3:llä Mirella 

Ikävä ja onnellisuus

Voin sanoa että kaikki on hyvin. Tai henkisesti olen toipunut. Huomaan silti "oireita". Mulla on ikävä muutamaa ihmistä tosi paljon. Tuntuu raskaalta välillä ja kaipaisin juuri heidän tukeaan. Oikeasti en tarvitse. Tunteet ei vaan ole vielä parantunut kokonaan. Ehkä tää ikävä joskus helpottaa. Kaipaan sitä turvallista kainaloa ja lausetta "tästä tulee hyvä päivä". 

Pimeys ja vuodenaika myös vaikuttaa aivojen toimintaa. Yritän silti selvitä. Onneksi on niitä ihmisiä joille purkaa tätä ahdistusta. Sinänsä ahdistus ei tunnu enää todellakaan niin pahalta kuin joskus, mutta haluan silti päästää ahdistuksen ulos.

En olekaan vahva mitä kuvittelin. Ihan tavallinen. Jotenkin tuntuu että just nyt vatsa kivut on kovimmillaan. Haluisin olla terve. Haluisin toimivan kropan. Haluan sen Mirellan takaisin joka olin 17-vuotiaana. Nyt vaan täytyy keksiä keinoja mennä eteenpäin, kohti hyvää oloa.

Tarvitsen paljon aikaa itselleni ja siihen että löydän itseni uudestaan. Matka kohti sitä voi alkaa !

<3:llä Mirella 

Pohdintaa

Mua harmittaa välillä tosi paljon se kun mulla on niin paljon kipuja ja sairauksia. Nyt kuitenkin diabeteksen kanssa on helpompaa. Sain siitä rutiinia joka tarkoittaa että pärjään sen kanssa yksin ja voin asua edelleen yksin. 

Miksi en opi kipujen kanssa elämään sovussa ? Tarvitseeko mun edes ? Miksi Suomessa kivunhoito on heikoilla jäillä kun puhutaan kroonisesta kivusta. Harmittaa kun jalkaa särkee 24/7 ja sit viel vatsa-ja selkäkivut. Nyt kello on 01.55 ja olen hereillä. Otin illalla kipulääkettä että pystyisin nukkua. Kipu on helpottanut mutta en saa unta.

Siksi nyt ajattelin kirjoittaa blogiin.

 

Kysymyksiä mitä mietin usein 

- Miksi kivut hallitsevat minua ?

- kuka jakaa ihmisille kivut ?

- onko pakko yksin jaksaa ?

- kenelle valittaa kun kukaan ei jaksa kuunnella sitä että valitan kivuista ?

- kuka jaksaa tätä kipua ?

- voiko kivun antaa pois ?

- miksi kipua on vaikea hoitaa ?

Voisin niin paljon kysyä enemmän. Harmittaa kun kukaan ei osaa vastata.

Vastaan itselleni: on vain jaksettava.,,.

 Nyt elämässäni menee hyvin. Nautin, itken, nauran ja murjotan hallitusti. Elämässäni on ihmisiä jotka auttavat minua juuri nyt. Mutta kipujani ei kukaan saa pois.

Hyvää yötä <3

Enkeleitä ja pala siitä kuinka selviydyin

Mun elämässä jaksaa tapahtua ihmeitä vaikka usein en jaksa uskoa ihmeisiin.

Sunnuntaina eräs mukava nainen toi ruokaa ja joulu juttuja mulle, kiitos :) Nytkin juon mehukeittoa jota hän toi minulle. Nam :)

Myös toinen mukava nainen tuli käymään luonani. Sain meikkejä ja siis uusia meikkejä :D Leffaliput ja leffa eväs rahaa ja kaikkia ihania sisustus juttuja <3 Kiitos <3

En vain tajua mistä nämäkin enkelit tulevat elämääni. Onko enkeleitä tosissaan näin paljon mun ympärillä ? 

Tänään Elsa sai ekan postinsa <3 samainen kummi lähetti hänelle herkkuja ja kylläpäs herkut maistui niin hyvin että Elsa unohti että pitää myös pureskella :D

Sain minäkin samassa kirjeessä kaikkea ihanaa :)

Ja tänään sain joulukuusen :D ja yllätyksenä fazerin joulukalenterin :) ja joulukoristeita, kiitos niin paljon <3

Uskomattomia enkeleitä pyörii auttamassa mua !

Ja Elsa tuntuu kans et on tullut suojelemaan mua. Olin sairaalassa vatsakipujen takia niin taistelin kotiin koska rakastan Elsaa niin paljon <3 Jaksan taistella enemmän ja enemmän kun tiedän että Elsa tarvitsee mua ja mä Elsaa. Saan elämän lankoja enemmän käsiini kun on joku jonka kanssa jaan elämän. 

Kun on vaikeaa niin silloin joku tärkeä ihminen tai eläin on usein se joka jaksaa kantaa ihmistä päivästä toiseen. Surullista on se, että kaikilla ei ole sitä yhtä rakasta ihmistä/eläintä joka pystyy ja jaksaa kantaa väsyneen ja rikki menneen ihmisen päivästä päivään. On liikaa yksinäisiä ja rikkinäisiä. Haluisin edes yhtä ihmistä auttaa jaksamaan ja pääsemään yli vaikeista asioista. Se on vaikea tehtävä. Silti uskon että he jotka ovat joutuneet itse taistelemaan elämästä ovat parhaita auttamaan muita jotka taistelee samojen ongelmien kanssa. 

Oli muullakin aika kun tuntui ettei mulla ole ketään joka jaksaa kantaa taakkani ja kipuni yhdessä mun kanssa. Mutta tosiasiassa niitä oli mutten itse nähnyt ketään. Näin vain itseni ja kipuni. En muuta. Eli aina se ystävä tai perhe Einolle paras auttamaan. Vaan joku ihan muu. Mulla se oli lopulta O ja M. Tarvitsin ihmisen joka jaksoi ottaa puolet taakastani ja valitsemaan ne oikeat polut. Nyt matka heidän kanssaan on ohi ja jatkankin matkaa Elsan kanssa.